Viisi tuntia Spike Leen aiheuttamaa kärsimystä ja sitten peli
NBA 2K -koripallopelisarja putsaa vuosittain palkintopöytiä parhaita urheilupelisarjoja valittaessa. Pelisarjasta löytyy valtavasti syvyyttä, ja sen täydellinen hallitseminen vaatii mielettömät määrät niin näppäinkomentojen kuin lajinkin opettelua. Peliä voi toki pelata arcadetyyliinkin, mutta silloin pelikokemus jää vajavaiseksi. NBA 2K -pelisarjan takia itse innostuin koripallosta niin paljon, että tätä nykyä lennän vähintään kerran vuodessa San Franciscoon katsomaan hallitsevan mestarin Golden State Warriorsin pelejä. Enkä todellakaan ole ainoa, joka koriskärpäsen pureman on pelisarjan avulla saanut.
Aloituskynnys pelisarjaan sisälle pääsyyn on korkea, eikä tämän vuoden versio tee poikkeusta. Jälleen kerran harjoittelumahdollisuudet sun muut loistavat poissaolollaan, ja pelaaja heitetään suoraan altaan syvän päähän ohjauksen kanssa. Myös NBA-veteraanilla on hetken aikaa sormi suussa, sillä muutamia peruskomentoja, kuten pick and roll -taktiikkaa, on muutettu. Peliin on lisätty jopa uusia syöttötapoja, joiden hallitsemisessa menee oma aikansa.
2K Sports on tänä vuonna rummuttanut pelin tarinatilaa. Siinä missä ennen yhdellä itse tehdyllä korispelaajalla pelattava My Career läväytti ruudulle parit välivideot silloin tällöin, uusi Spike Leen käsikirjoittama ja ohjaama tarinatila on uskomaton floppi. Tarina on nippu kliseitä, ja välivideoilla on pituutta kuin Metal Gear Solid -peleissä konsanaan. Itse tyydyin lueskelemaan Aku Ankkoja ja uusinta Pelaaja-lehteä videoiden aikana.
”Parketilla homma toimii onneksi paremmin kuin koskaan.”
Kuusituntisen tarinan aikana pelaaja aloittaa ghetosta ja matkaa kohti NBA-parketteja. Matkan varrella pelataan merkityksettömiä otteluita, jotka eivät vaikuta mitenkään mihinkään. Itselläni paloi hermo pallotteluun nopeasti, ja otin tahallani heti pelien alussa virhetilini täyteen. Miten tämä vaikutti tarinatilaani? Ei mitenkään. Leen tarinatilan loppumisen jälkeen pelaaja voi jutella sponsoreiden kanssa sekä harjoitella ja suorittaa muita kentän ulkopuolisia tapahtumia. Tämä jakanee mielipiteet tasaisesti kahtia, mutta ainakin itseäni kikkailu ja uudistukset jopa ärsyttivät.
Itse parketilla homma toimii onneksi paremmin kuin koskaan. Suurin kiitos tästä kuuluu tekoälylle, joka on vähänkin vaikeammilla tasoilla jo melkoisen haastava vastustaja. Koko joukkuetta hallitessaan tänä vuonna ei voi luottaa ainoastaan Stephen Curryn ja Klay Thompsonin kolmosiin, vaan tekoälyn ohjastamat valmentajat pääsevät nopeasti jyvälle pelaajan omista suosikkitaktiikoista.
Verkkopeli toimii tänä vuonna huomattavasti paremmin kuin ennen. Menetin yhteyden palvelimiin pariinkin otteeseen testailun aikana, mutta alkuhankaluuksien jälkeen homma näyttäisi toimivan viimevuotista yhteyshelvettiä paremmin.
NBA 2K16 on erikoinen paketti. Spike Leen tarinatila tekee kaikkensa, jottei vanha tai uusi NBA 2K -pelaaja pääse mukaan My Career -pelitilaan missään vaiheessa riemusta kiljahdellen. Kun tuntien tuska on ohi, paljastuu pelimuodon alta kuitenkin vanha tuttu yksinpelikampanja pienin muutoksin.
Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen on kuitenkin tunne, että pelisarja polkee pienimuotoisesti paikallaan. Vaan eiköhän pelin pariin intoudu aivan eri tavoin sitten, kun oikea NBA-kausi alkaa USA:ssa lokakuun lopulla.
8/10
NBA 2K on yhä rautainen pelisarja – Spike Leen kaameasta tarinasta huolimatta.
Jarkko Fräntilä