Kilpa-ajamista tallipomon silmin
”Kuka muistaisi pahnanpohjimmaista, jolla riittää hädin tuskin pätäkkää kuljettaa kalustonsa seuraavalle kilpailupaikalle?”
Vaikka Formula 1 onkin kuihtuva autourheilulaji, kiinnostaa se yhä miljoonia. Ja onhan noita muitakin autoilusarjoja, joissa pyörii isot rahat. Autopelit ovatkin yksi pelibisneksen kulmakivistä, mutta yleensä moottorien pärinästä nautitaan ratin tai auton takaa. Motorsport Manager uskaltaa kuitenkin olla erilainen.
Se näet tekee pelaajasta autourheilutallin johtajan, jolla on vastaansanomaton valta lähes kaikkeen. Hän päättää ecclestonemaisesti tallinsa kuljettajien sopimuksista, henkilökunnasta, autojen kehitysohjelmasta, virityksistä, sponsoreista ja kilpailutaktiikoista – kaikesta. Se tuntuu hyvältä.
Ison rahan autourheilussa on kuitenkin monta puolta. Menestyjät menestyvät, ja heillä riittää mistä budjetoida, mutta kuka muistaisi pahnanpohjimmaista, jolla riittää hädin tuskin pätäkkää kuljettaa kalustonsa seuraavalle kilpailupaikalle? Mitäs teet, kun auto on täysi romu, moottorissa ei riitä vääntöä ja vaihdelaatikko hajoaa kymmenen kierroksen jälkeen?
Motorsportin monipuolinen näkökulma kilpa-autoilun maailmaan muistuttaa myös tästä puolesta. Pelin kolme eri sarjaa, joista suurin, kaunein ja rahakkain on käytännössä Formula 1:n lisensoimaton kopio, päästävät pelaajan minkä tahansa tallin ohjaksiin. Mutta menestyvän tallin johtajalla on myös hirmuinen vastuu sekä omistajalle että faneille. Pahnanpohjimmaisena ilo on herkässä jo siitä, ettei ollutkaan viimeinen.
Myönnetään, että usko oli välillä heikoilla. Luotsaamani ruputalli ei vain osannut. Kuljettajat olivat surkeita, autot kamalampia, pääsuunnittelija teki sekundaa, mekaanikot mokailivat, ja viimeiset sijat olivat normi. Hiljalleen tilanne koheni. Pelin salat avautuivat ja taktiikat hioutuivat kokemuksen kovan kantapään kautta. Parempi henkilökunta teki ihmeitä, samoin uudet kuljettajat ja auton fiksumpi, suunnitelmallisempi kehittäminen. Vaikka peli neuvoo, ei se väännä rautalankaa. Mokaileminen on onneksi sallittua, vaikka kisan keskeytyminen liian riskinoton takia hajonneeseen autoon ottaakin pannuun. Sinne menivät sponsorin bonarit!
Managerointipuoli kaikkine rakenteluineen, suunnitteluineen ja juonitteluineen onkin mitä lumoavinta puuhaa, mutta totuuden edessä ollaan vasta lähtöviivojen siintyessä auton edessä. Miten kilpureiden asetusten säätö onnistui harjoituspäivänä? Pärjättiinkö aika-ajoissa? Onko ulkona säätila?
Pelillisesti Motorsport on puhdasta strategiaa. Päätöksiä tehdään pitkällä tähtäimellä, ja kilpailuissakin tyydytään tarkkailijan ja tallikäskyjen jakajan rooliin: milloin mennään varikolle, mitkä renkaat alle, miten kovaa kannattaa paahtaa? Kuljettajat tottelevat sen minkä tottelevat ja ajavat taitojensa mukaan.
Ja lopussa ehkä kiitos seisoo. Sijoitukset nousevat, kisataktiikka menee nappiin, ja kuljettaja nousee palkintopallille, ehkä jopa sille korkeimmalle. Kauden mestaruuspistetilastot kaunistuvat sekä kuljettajan että tallin osalta. Elämä hymyilisi, jos ykköskuskin soppari vain ei olisi kohta katkolla ja tili miljoonia miinuksella.
Motorsport Manager tavoittaa ja tiivistää autourheilutallin pyörittämisen haasteet lumoavalla tavalla huikean kiinnostavaksi ja vetovoimaiseksi peliksi, jonka pariin unohtuu pelottavan helposti. Pelin eri hallintaruudut ja käyttöliittymä ovat selkeitä sekä tukevat pelaajaa erinomaisesti. Tallin pyörittämisessä ei upota loputtomaan pikkudetaljien säätämisen suohon, vaan kalenterin sivut vaihtuvat ripeään, flow’ta ylläpitävään tahtiin. Perinteinen hyvien strategioiden ”vielä yksi vuoro” -koukku vain on muuttunut ”saan seuraavaan kisaan uuden moottorin, kyllä sen vielä ehtii ajaa ennen nukkumaanmenoa” -riippuvuudeksi. Samalla Motorsport on peli, jonka parissa istuu suorastaan zenmäisen rentoutuneesti. Eikä kannata väheksyä sitäkään, että peli muistuttaa väkevästi siitä, kuinka F1-kisoissa menestys riippuu monesta muustakin asiasta kuin vain kuljettajan selkärangasta.