Yritän pitää moottoripyöräni ruudulla näkyvän vihreän apuviivan päällä. Kun se muuttuu punaiseksi, on aika jarruttaa. Pyörä käyttäytyy kuitenkin oikukkaasti ja heittelehtii puolelta toiselle. Yritän korjata liikettä liikuttamalla ohjaintani toiseen suuntaan, ja moottoripyöräni käytännössä pysähtyy paikalleen. Olen juuri kaartanut kurvista ulos. Onneksi ympärilläni ei ole muita kuskeja. He luultavasti nauraisivat itsensä tärviölle.
Pelaan vasta MotoGP 14 -pelin harjoitusosiota, ja olen vaipua epätoivoon. MotoGP 14 on hankalimmalla vaikeustasolla silkkaa tuskaa, joka erottaa jyvät akanoista. Kaasun ja jarrun kanssa tasapainottelu on silkkaa helvettiä, ja tasapainoa on todella vaikea ylläpitää ilman ankaraa harjoittelua. Helpoimmillaankin ärräpäät lentelevät tiuhaan tahtiin. MotoGP 14 ei tosiaankaan ole kaikille. Onneksi esimerkiksi hiekalle ajautuminen sivuluisussa ei ole yhtä armotonta kuin oikeassa elämässä olisi – pystyssäkin voi pysyä.
MotoGP 14 on pelisarjan ensimmäinen osa, joka ilmestyy myös uuden sukupolven konsolille. Xbox Onella sitä ei nähdä, mutta PlayStation 4 -versio on oivan näköinen. Harppaus vanhan sukupolven MotoGP-peleistä uudelle on melkoinen.
Pelimuodot ovat niitä vanhoja tuttuja, ja jälleen kerran koko pelin tärkein pelimuoto on tietenkin kausitila. Pelaaja aloittaa alemmista pyöräluokista ja taistelee kohti korkeimpia palkintopallisijoja. Matkan varrella pyritään tietenkin kukistamaan kanssakisaajia sekä nousemaan rankingissa ylöspäin. Pelaaja saa myös suoritettavia tehtäviä, jotka luojan kiitos ovat ihan järkevällä tasolla. Siinä missä yleensä ajopeleissä palkitaan sijoittumisesta kolmen parhaan joukkoon, MotoGP pitää välillä suoritustasi tyydyttävänä, jos onnistunut kaahaamaan pyörälläsi vaikkapa 15 parhaan sakkiin.
Pyöräänsä voi luonnollisesti tuunailla haluamaansa suuntaan. Täysin yksin tätä ei tarvitse tehdä. Jos oma tietämys moottoripyörän toiminnoista on hieman vajavainen, voi virittelyn jättää tekoälymekaanikon huoleksi.
Mukana on myös mahdollisuus pelata uusiksi viime vuoden MotoGP-kauden tapahtumia, ja voipa pelaaja ottaa uusiksi klassisia kisatapahtumia myös hieman kauempaa menneisyydestä. Myös moninpeli toimii, mutta näyttäisi ikävästi siltä, että verkossa ei kaahareita liiemmälti esiinny.
MotoGP 14 ei todellakaan ole kaikille. Sen pyöriä on vaikea hallita, etenkin jos on tottunut hieman arcademaisempiiin ajopeleihin. Silti sen hankaluudessa on oma viehätyksensä, ja vaikeustasoa voi onneksi säädellä melko portaattomasti niin, että jokainen löytää ajamiseen itselleen sopivan tasapainon. MotoGP 14 ei kaikesta pelottelusta huolimatta ole mahdoton opittava, vaan sen pelaaminen on sekoitus realismia ja anteeksiantavaa arcadeajelua.
MotoGP 14 on siitä miellyttävä yllätys, että sen voisi kuvitella jopa tuovan uusia pelaajia pelisarjan pariin. Kun rataa on kiertänyt tarpeeksi useaan otteeseen kaikki ajoavut tapissa, niitä voi napsia helposti yksitellen pois päältä. Monia autopelejä vaivaavaan liialliseen helppouteen peli ei ainoakaan kaadu.
Nähtäväksi silti jää, miten suomalaiset pelin ottavat vastaan. Mika Kallio ei ole pariin vuoteen moottoripyöräilyn kuninkuusluokassa ajanut, ja hype lajin ympärillä on vuosien varrella hieman laantunut Kallion MotoGP-vuosista. Pelistä tai sen tasosta menestyksen ei ainakaan pitäisi olla kiinni.