Sitä hyvää Bäfää
Monet ovat odottaneet uutta Battlefield-peliä kuin kuutta nousevaa, eikä suotta, sillä nyt on kyseessä Battlefield Studiosin näytön paikka. Sarjan aikaisempi peli ei oikein vakuuttanut kriitikkoja tai laajempaa pelaajakuntaa futuristisilla visioillaan ja omituisella onttoudellaan, eli nyt jos koskaan oli aika kunnon ryhtiliikkelle.
Sellainen on nyt toden totta otettu, sillä Battlefield tekee jälleen sitä, missä Battlefield on parhaimmillaan. Tarjolla on jälleen mahtipontista modernia sodankäyntiä keskellä armottomien ja visuaalisesti upeiden karttojen. Moninpeliotteluiden räjähdyksiä, massiivista tuhoa ja useiden eri sotakoneiden laulua on vaikea olla ihailematta, nyt ollaan todellakin oikeilla jäljillä.
Vaikka Battlefield 6:n sydämessä onkin sen moninpelitila, on syytä antaa huomiota myös pelin kampanjatilalle, sillä viime pelissä sellaista ei ollut lainkaan. Tällä kertaa tarinassa uppoudutaan entisten Nato-joukkolaisten saappaisiin näiden taistellessa palkka-armeija Pax Armataa vastaan CIA:n alaisuudessa. Tarina koostuu useasta erillisestä tehtävästä, jotka ovat nidottu yhteen tapahtumien jälkeiseen aikaan sijoittuvilla välivideoilla. Näin ollen kyseessä onkin siis henkilöhahmojen muistoihin pohjaava kokonaisuus.
Kampanjan aikana päästään tutustumaan tietysti pelin moninpelipuolellakin viliseviin karttoihin ja luonnollisesti ottamaan tuntumaa pelin asevalikoimaan. Tarina ei ole kovinkaan ihmeellinen, vaan pysyy pitkälti turvallisilla raiteilla ja toimii hauskana lähtölaukauksena peliin, asettaen tunnelman kohdalleen.
Moninpelissä on tarjolla tuttua ja turvallista Battlefieldia moderneissa sijainneissa nykyaikaisin varustein. Mukana ovat klassiset hahmoluokat, joilla on kaikilla omat tehtävänsä taistelukentällä. Assault on suoraviivaisempi hyökkäysluokka, Engineer korjaa ja hankkiutuu eroon menopeleistä, Support nostaa pelaajat takaisin kentälle pahemmankin luotimyrskyn jälkeen ja Recon hoitaa vaativammatkin kohteet pitkän matkan sotimiseen soveltuvilla varusteillaan.
Vaikka hahmoluokilla onkin omat juttunsa ja suositellut aseet, ei luokkia ole kuitenkaan lukittu tiettyihin asevalintoihin. On siis täysin mahdollista lähteä kehittämään omaa suosikkiasettaan aivan minkä tahansa hahmon kengissä. Kaikki hahmot pystyvät myös tekemään vihollisen selän takaa yllätyshyökkäyksen, jonka onnistuessa pelaaja saa itselleen tuttuun tapaan palkkioksi vihollisen tunnuslevyn.
Itse toiminta on moninpelissä räjähtävää. Ei ole lainkaan poikkeuksellista löytää itseään keskeltä sortuvia rakennuksia ja totaalista luotimyrskyä, josta selviytyminen vaatii todellista taitoa. Ottelut kestävät omaan makuuni paikoin ehkä turhan kauan, mutta pitkiin sessioihin mahtuu toisaalta myös paljon eeppisiä hetkiä ja onnistumisen tunteita.
Pelimuotoja on tarjolla todella monia aina erikokoisista Deathmatcheista ikoniseen Conquestiin. Suurimpien pelimuotojen kartat ovat mainion avaria ja esimerkiksi tankin kyydissä matkaaminen on kerta toisensa jälkeen mahtavaa, etenkin jos pelaa Engineeriä ja käy aika ajoin hitsaamassa kärryn taas kuntoon sinkotulen alla.
On todettava, ettei minulla ole ollut näin hauskaa Battlefieldin moninpelissä sitten vitosen, joka ei sekään vetänyt vertojaan kolmosen ja nelosen huppuhetkille. Battlefield 6 seisoo kuitenkin ylpeästi aikaisempien nykyaikaan sijoittuvien pelien rinnalla ollessaan aidosti herkullinen ja koukuttava pelikokemus, jonka parissa huomaa yllättyvänsä miltei aina. Yksikään ottelu ei ole samanlainen ja karvaan tappionkin jälkeen voi hyvin päästä uuteen nousuun. Pelaaja suosittelee!
