K-18
Tekijä: Snowblind Studios
Julkaisija: Warner Bros. Interactive Entertainment
Myynnissä: nyt
Pelikoneet: Xbox 360, PS3
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: 2
Verkossa: 2–3
Taru sormusten herrasta on monipuolisen ja loppujen lopuksi varsin vähän tutkitun maailmansa vuoksi mitä loistavin alusta roolipeleille. Jostain syystä näitä mahtavia resursseja on hyödynnetty valitettavan vähän. Ellei Interplayn muinaisia Lord of the Rings -pelejä lasketa, tähän asti ainoa kunnioitusta herättävä yritys on ollut Turbinen mainio Lord of the Rings Online -verkkoroolipeli.
Tästä syystä luonnollisesti innostuin kuullessani, että Champions of Norrath– ja Baldur’s Gate Dark Alliance -toimintaroolipeleistä tuttu Snowblind Studios on työstämässä aiheeseen paneutuvaa toimintaroolipeliä. Snowblindin historian tuntien mitään äärimmäisen syvällistä kokemusta ei kuitenkaan edes odotettu.
Kuten nimestä voi jo arvata, War in the North sijoittuu Keski-Maan pohjoisosiin, ja tapahtumat ajoittuvat rinnakkain Sormusten ritarien matkan kanssa. Vaikka seikkailu suurimmilta osin suuntautuukin elokuvissa ja kirjoissa tutkimattomille alueille, risteävät uuden ja vanhan sankariporukan tiet toisinaan.
Pelin tarina alkaa, kun kirja- tai elokuvasarjan tunteville varsin tuttu Aragorn antaa sankariporukalle tehtäväksi hyökätä Breen lähellä olevaan Sauronin palvelijoiden linnoitukseen. Harhautuksen tarkoituksena on turvata Aragornin ja hobittien pako Breestä, kun vihollisen huomio on kiinnittynyt toisaalle. Tästä alkaa seikkailu, joka vie sankarikolmikkoa ympäri pohjoista.
Snowblindin Sormusten herra -tulkinta esittelee kolme uutta sankaria. Eredan on Dúnadanin samooja esikuvanaan luonnollisesti Aragorn. Farin on jääräpäinen kääpiösoturi ja Andriel Elrondin oppilaana kasvanut haltiatyttönen. Vaikka jokaisella hahmolla on selkeästi omat erikoistaitonsa, on tasapaino kuitenkin pysynyt melko hyvin.
Taitopisteitä asianmukaisesti panostamalla heiveröisestä Andrielistakin voi teoriassa tehdä esimerkiksi lähitaistelussa melkoisen tappokoneen, kun hän saa sauvansa lisäksi toiseen käteen aseen. Kun tähän yhdistää neitokaisen tehokkaat lähiloitsut, on yhdistelmä varsin tappava. Toisaalta sekä Farin että Eredan pärjäävät kaukotaistelussa jousipyssyjensä avulla yllättävän hyvin.
Kolmen kopla
Snowblindin pelit ovat perinteisesti tulleet tutuiksi varsin vaikuttavasta moninpelituestaan, mutta yksinpelinä pelattaessa tekoälyapureita ei ole näkynyt. Tällä kertaa tilanne on korjattu, sillä pelitilasta huolimatta kolmen kopla häärää ja rähisee ruudulla aina yhdessä.
Pelituntuma on sulavan liikkeen, kuvakulman ja olkanäppäimillä laukaistavien erikoisliikkeiden vuoksi enemmän kuin vähän lähellä Dragon Age 2:ta, mikä ei sinänsä haittaa. Olihan sulava taistelu kierrättämiseen sortuneen roolipelin ehdottomasti parhaita puolia.
Tekoälyapureille voi antaa yksinkertaisia hyökkäys- ja puolustuskäskyjä, mutta yleensä ne toimivat suhteellisen omatoimisesti. Rämäpäiset tekoälyttömyysapurit hankkivat itsensä toisinaan suhteettoman pahoihin ongelmiin, mutta toisaalta jättävät tällöin pelaajalle varsin vapaat kädet tehdä pahojaan. Pääsääntöisesti apureista on joka tapauksessa enemmän iloa kuin harmia, ja ylimääräiset ihmispelaajat ovat ehdottoman tarpeellisia lähinnä päätarinasta erillisissä haastekartoissa, joiden vaikeustaso on yksinpelaajille aivan liian korkea.
Moninpelinä hupi kuitenkin nousee toiseen potenssiinsa, ja niin sanotusti kaverittomienkin on varsin helppoa löytää peliseuraa. Peli nimittäin hakee oikealla hahmotasapainolla pelejä sekä näyttää vapaana olevat paikat ja esimerkiksi käynnissä olevan alueen ja pelaajien tason. Näin pelaaja voi helposti valita, minkä tasoiseen peliseuraan liittyy.
Järjestelmä mahdollistaa muun muassa alempitasoisten kavereiden auttamisen, ja toisaalta pelaajien ei tarvitse olla täysin samassa vaiheessa tarinaa, vaan esimerkiksi hieman aikaisemmassa vaiheessa olevien mukaan voi liittyä ja jatkaa siitä eteenpäin.
Aalto aallolta
War in the Northin ehkä heikoimmat hetket sijoittuvat pelin alkuvaiheisiin. Fornostin raunioissa käytävä ensimmäisen taistelu aiheuttaa pahoja Hunted: Demon’s Forge -takaumia, kun aalto aallolta kimppuun käyviä örkkejä vastaan käydään kilpikonnapuolustusta milloin aukeilla toreilla, milloin silloille sijoitetuissa ansoissa.
Kun tästä ikävästä vaiheesta pääsee yli, toiminta kuitenkin paranee. Maisemat ovat vaihtelevia ja kentät ovat pullollaan piilotettuja salaisuuksia, joista useiden avaaminen vaatii eri hahmojen yhteistyötä. Erilaisia esineitä ja kerättäviä haarniskasettejä on vaikka millä mitalla, ja kolmeen eri puuhun jaetussa hahmonkehityksessäkin riittää panostettavaa parin läpipeluukerran verran.
Nihkeää alkua ja muutamia yksinpelinä turhauttavia kohtia lukuun ottamatta War in the Northin ongelmat ovat varsin mitättömiä. Vihollisiin olisi esimerkiksi toivonut astetta enemmän vaihtelua, sillä nyt suurin osa pelistä menee örkkijahdissa. Taistelu on periaatteessa yksinkertaista näppäinten takomista, mutta jatkuvasti kasvava taisteluiden haaste ja oikea-aikaisiin iskuin perustuva kriittisten osumien järjestelmä pitävät mielenkiintoa yllä jatkuvasti putoavien uusien varusteiden ohella.
Toisaalta siinä ei myöskään ole mitään niin erikoisen hyvää tai loistavaa, että sitä voisi varsinaisesti nostaa jalustalle. Se on varmalla otteella toteutettu ja tarinalliselle esikuvalleen kunniaksi oleva esitys, mikä jo itsessään on täysin riittävä suoritus.
Pelin vain puoliksi tutkittu maailmankartta, uudelleenpelaamiseen perustuva mekaniikka ja tarinan loppu itse asiassa kielivät siitä, että Snowblindilla on War in the Northille suunnitelmia myös jatkossa.
Vaikka Skyrimin lähes samanaikainen ilmestyminen tekee War in the Northin hankinnasta yksinpelaajille tällä hetkellä melko tyhjän arvan, on se hyvää toimintaroolipeliä hakeville mainio vaihtoehto. Tolkien-ystävyys on bonusta kahdesta syystä: tarina tarjoilee toimintaroolipelien mittapuulla varsin laadukasta Tolkien-tietoa ja -dialogia, ja kuten alussa todettiin, herran hengentuotokset saavat harvoin arvoisiaan roolipelejä. Täysin selvää on se, että War in the North on Taru sormusten herrasta -pelien parhaimmistoa. Ikävä kyllä tämä ei vielä itsessään ole mikään varsinainen meriitti.