LEGO Star Wars II: The Original Trilogy

Ensimmäinen LEGO Star Wars –peli yllätti monet. Sitä oli testaamatta helppo pitää kyynisenä rahastuksena ja lapsille suunnattuna kaksinkertaisena lisenssipelinä. Sitä peli ei kuitenkaan ollut. Se oli hauska, nopeatempoinen ja kaikenikäisille Tähtien sota –faneille sopiva toimintapeli uusien elokuvien maisemissa. Mutta ennen kaikkea pelillä oli jotain mitä harvalla peliltä löytyy: sydäntä. Pelin tehnyt Traveller’s Taleskin taatusti yllättyi pelinsä suosiota, ja on jatko-osassa toteuttanut kaikki ideat mitä ensimmäisestä pelistä jäi yli, sekä paikannut joitakin pieniä puutteita. On myös jotenkin sopivaa, että parannellun jatko-osan aiheena on alkuperäinen elokuvatrilogia, joka on monille faneille kuitenkin se rakkaampi.

Kauan sitten kaukaisessa galaksissa…

Pelinä LEGO Star Wars II ei idealtaan eroa ensimmäisestä osasta. Pelaaja ohjaa yhtä legoistettua Tähtien sodan hahmoa kerrallaan läpi alkuperäistrilogian elokuvien tapahtumiin sijoittuvien kenttien. Hahmoja liikkuu mukana yleensä useita, joiden välillä voi halutessaan vaihtaa napin painalluksella. Tämä onkin yleensä pakollista, sillä suurin osan pelin ongelmista muodostuu hahmotyyppien eri ominaisuuksiin. Jedi-hahmot, kuten Obi-Wan Kenobi tai Darth Vader, voivat leijuttaa Voiman avulla tiettyjä kentistä löytyvä palikoita tai esineitä uusiin muotoihin, kun taas läjäyttimillä varustetut hahmot voivat tietyissä kohdissa liikkua koukkujen ja köyden avulla. Droidit puolestaan osaavat avata lukittuja ovia ja R2-D2 lentää lyhyitä matkoja suihkuttimillaan. Tällä kertaa pelikentistä löytyy myös palasina olevia enemmän tai vähemmän tarpeellisia esineitä, joita kaikki hahmot droideja lukuun ottamatta voivat kasata kokoon. Kasaaminen ei tosin vaadi muuta kuin napin pohjassa pitämistä. Lisäksi kentistä löytyy myös alueita, joihin ei pääse kuin tietynlaisena hahmona, esimerkiksi iskusotilaana, palkkionmetsästäjänä, tai pienikokoisena hahmona kuten jawana tai ewokina. Kentät on hyvin suunniteltu käytössä olevien hahmojen kykyjen hyödyntämiseksi. Lisäksi joka pelikenttä sisältää paljon alueita, joihin ei ensimmäisellä pelikerralla ole pääsyä rajatun hahmovalikoiman vuoksi. Näin niihin jää paljon tutkittavaa ja salaisuuksia kerättäväksi läpipeluun jälkeenkin, ja kun elokuvien tapahtumat on pelattu läpi, on reilu kolmasosa pelin sisällöstä vielä jäljellä. Vapaapelimuodossa pelattuihin kenttiin voi palata millä tahansa avatulla pelihahmolla ja vaihtaa niitä lennosta tarpeen mukaan.

Palikoiden sotaa

Eri hahmotyypit myös taistelevat hieman eri tavoin. Jedit luonnollisesti antavat valosapeleiden viuhua, voivat torjua läjäyttimien ammuksia ja osaavat kukin omalla tavallaan jekuttaa vihulaisia Voimalla. Siinä missä Ben Kenobi pistää vastustajien kypärät pyörimään päässä, LEGO-Vader tylysti kuristaa heidät Voimalla kirjaimellisesti palasiksi. LEGO-Chewbacca taas voi tehdä kuten Han Solo ensimmäisessä Tähtien sodassa varoittaa: repiä vihollisilta kirjaimellisesti kädet irti. Koska jedi-hahmoja ei ole niin paljon kuin edellisessä pelissä, on joillekin aseita käyttäville hahmoille annettu nyt kyky väistellä vihollistulta painamalla hyökkäysnappia juuri ennen osuman saamista. Näin läjäyttimillä varustetut hahmot eivät kerää osumia ahtaissakaan olosuhteissa. Tällä kertaa pelaajat voivat myös käyttää erilaisia kentistä löytyviä ajoneuvoja ja elikoita. Hothin tauntauneista ja Tatooinen banthoista ja dewbackeista ei välttämättä irtoa muuta iloa kuin niiden näkeminen legomaisina, mutta AT-ST:t ja kiiturit ovat oikeastikin hyödyllisiä. Lisäksi mukana on nyt kokonaan uudenlaisia pelikenttiä, joissa käytetään vain pelkkiä avaruusaluksia tai kiitureita. Ykkösosakin sisälsi pari tällaista kenttää, mutta niissä liikuttiin lähinnä kuin kiskoilla. Nyt lentely on vapaampaa ja monipuolisempaa. Näihin kenttiin kuuluvat ensimmäisen Kuolontähden tuhoaminen, Hothin taistelu lumikiiturilla ja Millenium Falconilla Imperiumin vastaiskun asteroidipako-osiossa ja Jedin paluun toisen Kuolontähden tuhoamistaistelussa lentely. Etenkin Kuolontähtien tuhoamiskentät ovat huikea kokemus. Myös aluskentät sisältävät salaisuuksia, joihin pääse käsiksi vasta seuraavilla pelikerroilla erilaisilla aluksilla lennettäessä. Huvittavasti vapaassa pelitilassa voi vaikka tuhota Kuolontähden Darth Vaderin TIE-hävittäjällä.

Yhteispelillä se sujuu

Itse pelaaminen on edelleen hyvin vaivatonta, sillä mitään monimutkaisia liikkeitä tai toimintoja ei ole. Ohjaus sujuu niin näppäimistöllä, kuin peliohjaimellakin, joskin jälkimmäisellä pykälän verran luontevammin. Toinen ihmispelaaja voi koska tahansa hypätä peliin mukaan kesken toiminnan, ja on sanottava että peli on yksi hauskimmista yhteistyöpeleistä pitkään aikaan. Kunhan simppeleistä hahmokohtaisista ongelmista ja pienestä tasoloikasta selviää, läpäisee pelin ennemmin tai myöhemmin. Pelihahmon palasiksi menosta kun ei edelleenkään rangaista muutoin kuin pisteiden menetyksellä. Pisteet ovat kuitenkin tärkeitä, sillä niillä avataan pelissä kaikkea ylimääräistä sisältöä. Tällä kertaa vaikeusaste kuitenkin määräytyy pelaajan taitojen mukaan, joten vanhemmatkin pelaajat joutuvat silti oikeasti pelaamaan, jotta pelissä edistyy.

Pilke silmäkulmassa

Suurin osa pelin vetovoimasta perustuu kuitenkin edelleen sen ulkoasuun. Edes toimituksen kyynisin toimittaja ei voinut olla muuta kuin hymyillä nähdessä peli pyörivän ruudulla. LEGO-hahmoiset Tähtien sodan konnat ja sankarit ovat niin hölmön söpöjä ilmestyksiä, että niistä ei vain voi olla pitämättä. Hahmot eivät puhu dialogia ollenkaan, mutta sen puutetta korvataan hauskalla muminalla, ruumiinkielellä sekä kasvojen ilmeillä. LEGO-Solon poseeraukset ja palikka-Vaderin kompakti mutta silti ilkeä olemus sekä huvittavat, että tavoittavat hahmojen luonteen. Huumori on keskeinen osa peliä, ja meno onkin usein kuin vanhoista mykkäelokuvista konsanaan, varsinkin välianimaatioissa. Elokuvien tarinalle ollaan enemmän tai vähemmän uskollisia, mutta pilke koko ajan silmäkulmassa. Muutoinkin pelin grafiikka on kauttaaltaan ihastuttavaa. Kaikki on toki rakennettu palikoista, mutta se ei tarkoita että peli näyttäisi rumalta. Hahmoanimaatio on pehmeää ja taustat varsinkin Kuolontähti-osioissa kerrassaan upeita. Tähtien sodan universumi on käännetty legopalikoiksi pienintäkin palaa myöten. Äänipuolella kuullaan pitkälti pelkästään elokuvista tuttua musiikkia ja ääniefektejä, mutta eihän sitä mitään muuta odottaisikaan. Kaikki kuulostaa juuri siltä kuin niiden pitääkin, jopa palasiksi hajoavat legohahmotkin. LEGO Star Wars II on hauska ja erinomainen peli. Se on myös hyvin yksikertaista hupia ja toimintaviihdettä, joka perustuu keräämiseen eikä niinkään pakonomaiseen suorittamiseen. Läpäistyihin pelikenttiin on pakko palata uudestaan kaikkien salaisuuksien löytämiseksi, mutta pelin vetovoimasta kertoo paljon että sen tekee mielellään.

Alkuperäinen pistemäärä: 90/100