Digitaalisten korttipelien uusi sukupolvi
Riot Gamesin Legends of Runeterra ei ole mikään halpa Hearthstone-kopio, vaikka niin olisi voinut ennakkoon olettaa. Firman edellinen – ja ainoa – menestyspeli League of Legends on kuitenkin aika suora Dota-klooni. Kun Hearthstone vuorostaan on digitaalisten korttipelien tuottoisin johtotähti, kopiointi olisi ihan ymmärrettävää.
Hearthstone, Magic: the Gathering ja muut genren klassikot on selvästi pelattu, mutta Legends of Runeterran peruspelattavuus on sen verran oivaltavaa ja tuoretta, että voidaan puhua suoraan digitaalisten korttipelien uudesta sukupolvesta.
Kuten keräilykorttipeleissä yleensä, myös Legends of Runeterrassa kaksi pelaajaa ottaa yhteen ennakkoon kasaamillaan korttipakoilla. Hearthstonen tapaan korttien pelaamiseen tarvittava mana kertyy automaattisesti jokaisen vuoron alussa, joten pakka ladataan suoraan täyteen erilaisia loitsuja, olentoja ja League of Legendsistä tuttuja sankareita.
Sankarit ovat Runeterran ensimmäinen omaperäinen idea. Ne ovat voimakkaita olentoja, joilla on kaikilla yksilöllinen tavoite. Kun tämän tavoitteen onnistuu täyttämään, sankari tavallaan nousee kokemustason ja muuttuu entistä voimakkaammaksi. Näihin tavoitteisiin sekä sankareiden mukanaan tuomiin erikoiskykyihin ja kortteihin on selvästi haettu inspiraatiota League of Legendsistä. Esimerkiksi urhoollinen heikkojen puolustaja Garen muuttuu pyhäksi koston voimaksi nähtyään neljän liittolaisen kaatuvan taistelussa.
Riotin väki on selvästi tajunnut, että kun kyse on puhtaasti digitaaliseksi suunnitellusta korttipelistä, mukaan voi heitellä mekanismeja, jotka olisivat perinteisessä korttipelissä kankeita tai hankalia. Näiden monipuolisten mekanismien ympärille on hauska rakennella erilaisia teemapakkoja. Esimerkiksi äskettäin peliin lisätyt merirosvot voivat tarkoituksella polttaa pakastaan kortteja, sillä kun pakka on kulutettu puoleen alkuperäisestään, piraatit ”sukeltavat”, jolloin monet heidän korteistaan muuttuvat entistä voimakkaammiksi.
Sama oivaltava linja jatkuu myös peruspelattavuudessa. Perinteisten vuorojen sijaan Runeterrassa molemmat pelaajat saavat vuorotellen tehdä yhden toiminnon, ja vuoro loppuu vasta, kun molemmat passaavat toimintonsa peräkkäin. Hyökätä voi vain se pelaaja, jolla on vuorojen välissä omistajaa vaihtava pelimerkki, mutta senkin voi monilla korteilla kaapata haltuunsa.
Näin muodostuu todella kinkkinen taktinen pähkinä, jossa kaikkia siirtoja täytyy harkita tarkkaan. Haluanko hyökätä jo nyt vain muutamalla olennolla, kun vastustajan pöytäpuoliskokin on vielä tyhjä? Jos otan riskin ja pelaan itse kovan olennon pöytään, annan vastustajalle tilaisuuden heittää kapuloita rattaisiini.
Runeterra on selvästi tehty pelaajille, jotka haluavat korttipeliltään paljon taktista syvyyttä, mutta nyyppäkin pääsee hyvin mukaan kiitos kattavien opetusosioiden. Ne opettavat aina yhden keskeisen mekanismin perusteellisesti ja haastavat sitten hyödyntämään opittua.
Rehellisesti sanoen en odottanut Runeterralta ennakkoon paljon mitään, mutta hieman yllättäen olen jäänyt totaalisesti koukkuun. Positiivinen rahoitusmalli, kekseliäät mekanismit ja näyttävä ulkoasu ovat todella laadukkaan digitaalisen korttipelin merkkejä. Nyt täytyy vain toivoa, että Riot pystyy pitämään laivan kurssissa myös tulevaisuudessa.