Hieman erilainen kipulääke
People Can Flyn kehittämä Painkiller hurmasi räiskintäfanit jo 21 vuotta sitten kiirastulessa seikkailevan miehen tarinalla. Kulttiklassikko sai jatkoa vuonna 2012, mutta vaihtelevat arviot kerännyt peli asetti sarjan ikiuneen. Uneen, joka on nyt päättynyt, sillä Painkiller on kaivettu haudastaan ja muovattu tiimiräiskinnäksi. Kehittäjä puuhaa tällä kertaa Bloober Teamin kanssa usein yhteistyötä tehnyt Anshar Studios.
Päätös tehdä Painkilleristä kolmen pelaajan verilöyly on jakanut mielipiteitä, mutta ainakin allekirjoittanut piti mätöstä eniten kavereiden kanssa pelattuna. Yksinpelaajat pystyvät tietysti nautiskelemaan pelistä myös bottien kanssa, mutta meno on huomattavan monta kertaa hauskempaa moninpelinä.
Itse moninpelimekaniikat ovat toteutettu harvinaisen hyvin. Jos kaverin netti vaikka katkeaa, pääsee hän hyppäämään takaisin vanhaan hahmoonsa pelin uudelleen käynnistettyään. Statistiikat sun muut pysyvät, vaikka kyydistä putoaisikin hetkeksi ja botin lämpiminä pitämiin saappaisiin sujahtaa takaisin kuin taikaiskusta.
Peli koostuu yhdeksästä kentästä, joista kolme on pyhitetty suurille pomotaisteluille. Kenttäsuunnittelu on komeaa ja siihen on selkeästi käytetty ajatusta. Noin kuusituntinen kampanja loppuu kuitenkin lyhyeen ja melkoiseen antikliimaksiin, mikä rokottaa peliltä ehdottomasti pisteitä.
Tarinan perässä juoksevien kannattaa kääntää katse toisaalle, sillä kerronta rakentuu lähinnä pelihahmojen keskusteluihin, joita käydään taistelun tiimellyksessä. Voin sanoa, että kyse ei ole mistään kovin vaikeasti ymmärrettävästä tai edes ajatuksia herättävästä, sillä fokus on selkeästi laitettu itse räiskintään.
Aseita pelistä löytyy muutamia erilaisia. Uusia pyssyjä saa avattua tarinatehtävistä kerätyllä valuutalla ja niitä pääsee päivittelemään paremmiksi suorittamalla erilaisia haasteita. Aseista voi loppua paukut kesken, mutta yksi on ja pysyy aina valmiina – Painkiller-silppuri, jonka hyrrällä saa demonien veret roiskumaan pahemmissakin tilanteissa. Painkillerillä heiluminen lataa pelaajan panoksia, eli se kannattaa pitää lähellä ja mielessä.
Ennen tehtäville lähtöä pelaajat voivat lotota itselleen tarot-kortteja, joiden antamat bonukset voivat muuttaa tehtävien kulun täysin. Kortit ovat todella voimakkaita ja esimerkiksi yhden kortin tuoma 30 prosentin lisä vahingontekoon näkyy selkeästi toiminnassa.
Mättö on hauskaa ja tyylikästä, mutta lopputulos ei juurikaan erotu muista lajityypin peleistä, joita on tänä päivänä tarjolla runsaalla kädellä. Arvostan kuitenkin kunnianhimoa, jota klassikon takaisin tuominen vaatii. Ja jos totta puhutaan, niin olisihan tämä tarina voinut päättyä paljon huonomminkin!
