Ghosts ’n Goblins Resurrection -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden huhtikuun 2021 numerossa 221. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Kuluneet kalsarit
Vaikeustaso on todennäköisesti ensimmäinen asia, joka tulee mieleen Capcom-klassikko Ghosts ’n Goblinsista. Kasarin hittiteos on yksi tutuimpia esimerkkejä siitä, miten aggressiivisesti pelaajien taskurahoja saatettiinkaan jahdata kolikkopelihalleissa ja kuinka myös konsoleilla haastetta voitiin käyttää kylmästi hyödyksi pelien keston pidentämiseen.
Silti ei käy sanominen, että Ghosts ’n Goblins tai varsinkaan sen jatko-osa Ghouls ’n Ghosts olisivat olleet huonosti suunniteltuja pelejä. Koin valaistumisen jälkimmäisen suhteen muutama vuosi sitten, kun halusin lähteä kokeilemaan hermojani pelin kanssa ja törmäsin lopulta enemmän innostavaan kuin tuskastuttavaan kokemukseen. Kuolemia kertyi toki vinhaa tahtia, mutta pelaaminen ei tuntunut missään vaiheessa epäreilulta. Jokaisen ohitetun esteen jälkeen halusin innolla nähdä, mistä pystyisin selviytymään seuraavaksi.
Ghosts ’n Goblins Resurrection toimii uudelleenkuvitelmana sarjan kahdesta klassikko-osasta, mutta alusta asti on selvää, ettei kaikki ole kohdallaan. Peli sisältää peräti neljä vaikeustasoa, joista oletuksena käyttöön tyrkytetään heti kaikkein vaikeinta, sillä sen kuvaillaan tarjoavan ”aidon” Ghosts ’n Goblins -kokemuksen. Ghouls ’n Ghostsin ystävänä olin valmiina haasteeseen, mutta kun turpaan alkoi tulla, olo tuntui lähinnä ahdistellulta.
Päädyin pudottamaan vaikeustasoa nopeasti omaa järkeäni säästääkseni, mutta se lähinnä vahvisti jo valmiiksi mieleen hahmottunutta kuvaa pelistä. Vihollisten sijoittelun ja määrän sekä äkkikuolemien takia Resurrection on helpotettunakin ilkeä tasoloikka, jonka tekijät eivät täysin ymmärrä sarjan historiaa. Jopa ritari Arthurin ohjaaminen on tehty kömpelömmäksi kuin ennen, minkä ainut syy näyttäisi olevan se, että kehittäjät ovat halunneet alleviivata vanhan sankarin ikonista jähmeyttä.
Resurrectionin taustalla loistaa kyllä taitoa. Jatkuvasti uusia muotoja saavat eloisat kentät on valettu luovuudella, josta monet tasoloikkapelit voisivat ottaa mallia. Satukirjamainen ulkoasu antaa sarjalle persoonallisen uuden ilmeen, vaikka tyylin kauneus onkin muutamaan otteeseen katsojan silmässä.
Pisteitä on annettava myös mahdollisuudesta pelata peli pääosin läpi kuolemattomana, mikä onnistuu valitsemalla helpoimman vaikeustason. Idea kulkee periaatteessa Resurrectionin haastavuutta korostavaa identiteettiä vastaan, mutta totuus on, ettei sen olemassaolo vahingoita ketään. Kuolemattomuus ei tee pelistä missään nimessä hauskempaa, mutta ainakin sen haasteita voi ihmetellä ja opetella nyt ilman, että päätään tarvitsee hakata jatkuvasti seinään.
Ghosts ’n Goblins Resurrectionin tarkoitus on olla kunnianosoitus kasarin klassikkoteoksille, mutta se on enemmän heijastus kaikista niistä harhakuvista, joita ihmisillä sarjasta on. Sellaisenaankin se on kyllä uniikki taistoloikkakokemus, jossa piisaa rohkeutta ja luovuutta. Hyppely Arthurin boksereissa ei siis vieläkään käy ainakaan tylsäksi.