Jotain vanhaa, paljon uutta
Kello on yksi aamuyöllä ja aivoni huutavat hoosiannaa. Peukaloni on kipeä, mutta en voi vielä mennä nukkumaan. En vielä. Tuijotan ruudulla olevia kahta lukua, joista toinen on hieman suurempi kuin toinen. Ja se suurempi luku tulostaululla kuuluu jenkkikaverilleni. Hän uhkaa päihittää minut Geometry Wars 3: Dimensionissa. Nukkuminen saa odottaa.
Geometry Wars 3: Dimensionsin suola on kavereiden ja tuntemattomien piste-ennätysten päihittäminen. Pelatessa tuijotetaan ruudun täyttävää näyttävää ilotulitusta, mutta loputon pistemetsästys on se, mikä loppujen lopuksi viehättää.
Ohjaimen vasenta tattia käytetään aluksen liikuttamiseen ja oikealla tatilla ammutaan ympäriinsä kaikkea, mikä liikkuu. Vihreät jalokivet, keltaiset nuolet, violetit kolmiot ja kaiken sortin geometriset kuviot täyttävät muuten tyhjän avaruuden. Pelaajan aivot ja peukalot keskittyvät kuvioiden tuhoamiseen niin totaalisesti, että ihmismieli ja lihakset kuin yhdistyvät. Tilanteisiin reagoi ennen kuin ne tapahtuvat, ja pistemäärä sen kuin kasvaa.
Pisteiden metsästys on harvoin näin elegantisti tehtyä. Lukumääräiset tavoitteet näkyvät aina ruudulla, ja jos tehtävä päättyy ennen kuin ehtii päästä tavoitteeseen, uusintayrityksen aloittaminen on helppoa ja nopeaa. Kaiken kukkuraksi aluksen ohjaaminen toimii kuin unelma – tatit reagoivat jokaiseen pieneenkin liikkeeseen juuri oikealla tavalla. Daft Punkin ja Jan Hammerin kaltaiset artistit vastaavat musiikista, joten tunnelma on sopivan painostava heti ensihetkistä lähtien.
Tähän asti kehut ovat samanlaisia, jotka varattiin Geometry Wars 2:lle, ja sen pelimuodot ovatkin jälleen pelattavissa. Seikkailutila on kuitenkin se juttu, joka erottaa Dimensionsin edeltäjästään. Siinä kaikki kentät eivät ole enää vain tasaisia pintoja, vaan joukossa on kolmiulotteisia rakennelmia. Toinen kenttä voi olla kuution muotoinen, toinen pähkinän. Joskus pakkaa sekoitetaan seinillä, jotka uhkaavat murskata pelaajan aluksen, tai otuksilla, jotka jahtaavat väsymättä koko kentän läpi. Kolmiulotteisuus tosin tekee pelaamisesta paikoin sekavaa, kun ruutu on jo muutenkin täynnä seurattavaa.
Geometry Wars: Retro Evolved 2 säilyttää paikkansa kaksiulotteisen kuvioräiskinnän kuninkaana, mutta Geometry Wars 3: Dimensions lisää nimensä mukaisesti uusia ulottuvuuksia. Aina se ei tunnu tarpeelliselta, mutta yhtä kaikki huomaan palaavani pistemetsästyksen pariin yhä uudelleen ja uudelleen.