Fights in Tight Spaces -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden helmikuun numerossa 230. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Tyhjän korttikäden taistelulaji
Oletko koskaan miettinyt, miltä näyttäisi Slay the Spiren ja Daniel Craigin Casino Royalen alkutunnarin fuusio? En minäkään, mutta yhdistelmä kuvailee Fights in Tight Spacesia napakasti.
Pelaajahahmona tiukoissa tilanteissa on Agent 11, joka toteuttaa agenttipomonsa käskyjä paketoida erilaisia rosvojengejä ninjoista mafiaan. Episodit koostuvat varsinaisista kentistä ja niiden väliin tulevista satunnaistapahtumista, lääkäreistä ja korttikaupoista.
Pelin pihvi on isometrinen, vuoro- ja ruutupohjainen taistelusysteemi muun muassa XCOMien hengessä. Vuoron aikana tehtävät asiat riippuvat korttipakasta nousseista korteista ja niiden ehdoista. Jos tämä tuo mieleen Metal Gear Acidit, onnittelut pitkästä pelimuistista. Kuten pelin nimikin kertoo, taistelupaikat ovat ahtaita baareja, sellejä tai parkkihalleja. Lyömistä suurempi rooli on kuitenkin liikkumisella ja vihollisten ohjailulla. Rivivihollisia voi tuupata ulos kartalta vaikkapa kaiteen yli tai vain naapurihuoneeseen. Välillä joukossa on suojattavia kohteita tai tiedonantajia.
Varsinainen tarinaosuus ei ole kovin pitkä, mutta loppua kohti äkkijyrkästi nouseva vaikeustaso panee pelaamaan useampia kierroksia. Pelikertojen myötä avautuu käyttöön uusia ja voimakkaampia kortteja, ja toisaalta oman pelityylin löytäminen auttaa valintojen tekemisessä.
Lisää pelattavaa on koetettu rakentaa päivähaasteella. Lisäksi episodien sisäinen rakenne arvotaan joka kerta uudelleen, joten kentät ja tapahtumat tulevat vaihtelevassa järjestyksessä. Kevyen haarautumisrakenteen ansiosta pelaaja voi vaikuttaa siihen, meneekö korttikaupoille vai välipomoa vastaan. Kyseessä on roguelike sanan väljimmässä merkityksessä.
Ahtaiden tilojen turpaanvetopeliksi Fights in Tight Spaces ei hyödynnä ympäristöään kovin paljoa, sillä vain muutamissa korteissa käytetään esteitä tai seiniä. Baareista, vessoista ja takapihoilta löytyisi monia mahdollisuuksia animaatioväkivallalle, mutta peli ei lähde Jason Bournen tai kaimansa Stathamin matkaan. Vaihtelua saisi myös tuomalla toisia pelattavia hahmoja tilanteeseen.
Sinänsä erilaisilla käytävillä tapahtuvat kohtaamiset sujuvat pienellä korttituurilla hauskan vauhdikkaasti, ja valmiin koreografian voi katsoa uusintana. Aikarajan puuttuminen ja rajoitettu mahdollisuus oman vuoron uusimiseen antavat mahdollisuuden optimoida omaa suoritusta. Korttipeliksi Fights in Tight Spaces on mekaniikoiltaan melko kevyt, joten myös korttipelikikkojen hyödyllisyys on rajoitettua.
Tyylitelty grafiikka sopii pelille mainiosti, mutta animaatioita ja vaihtelua voisi olla enemmänkin. Äänimaailma koostuu lähinnä mätkinnästä. Musiikki sopii pelin energiseen luonteeseen, mutta kappalevalikoima ei vastaa pelituntien määrää.
Suurin kynnys muodostuu tietyistä puutteista käytettävyydessä. Kenttää ei voi aloittaa uudestaan ennen kuolemaa, koko kierroksen hylkäämiselle ei kysytä varmistusta, eikä kartalla pääse taaksepäin grindaamaan. Peli visualisoi paikoin huonosti, toimiiko tietty kortti tilanteessa vai ei. Myös korttipakan rakentamista voisi avata reilummin paremman pelikokemuksen nimissä.
Fights in Tight Spaces on lupaava avaus, joka vitsailee itsekin jatko-osasta. Oikeilla opeilla siitä tulee loistava, siinä missä ykkösosassa on tyydytty perushyvään.