Escape Plan

Escape Planin Lil ja Laarg muodostavat viehättävän ja eriskummallisen parivaljakon. Mustiin nahka-asuihin sonnustautuneet valkonaamat ovat kuin sarjakuvamaailman vinksahtaneet Ohukainen ja Paksukainen, jotka yrittävät roikkua kiinni viimeisessä elämänlangassaan pakenemalla ilkeän Bakukin ansojentäyteisestä laitoksesta.

29.2.2012 22:45

Tekijä: Fun Bits Interactive
Julkaisija: Sony
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PlayStation Vita

Moninpeli: Ei

Samalla koneella: Ei
Verkossa: Ei

Escape Planin Lil ja Laarg muodostavat viehättävän ja eriskummallisen parivaljakon. Mustiin nahka-asuihin sonnustautuneet valkonaamat ovat kuin sarjakuvamaailman vinksahtaneet Ohukainen ja Paksukainen, jotka yrittävät roikkua kiinni viimeisessä elämänlangassaan pakenemalla ilkeän Bakukin ansojentäyteisestä laitoksesta. Lil ja Laarg ovat sopulimaisen avuttomia ja erityisen alttiita vaaratilanteille ilman auttavaa kättä, ja juuri tähän opastavaan rooliin pelaaja Escape Planissa asetetaan.

Sivuttaissuunnassa etenevän pulmailun ideana on hyödyntää Vitan kosketusnäyttöä ja -takapaneelia ympäristön manipuloimiseen, jotta Lil ja Laarg eivät lässähtäisi kuin tomaatit vankityrmänsä lukuisten ansojen ja vartijoiden käsittelyssä. Kaksikko löntystelee eteenpäin luottaen sokeasti siihen, että ruudun toisella puolella oleva pelaaja muistaa pakoreitin luomisen ja ansojen neutralisoimisen lisäksi antaa komennon pysähtyä paikoilleen ja jatkaa matkaa reitin ollessa selvä.

Ilmeikästä touhua

Pelin useissa kymmenissä huoneissa riittää huomioitavaa. Kulkureitiltä on tökittävä pois kompastelua aiheuttavia tiiliskiviä ja siirrettävä erilaisia jalansijoja sankareidemme rimppakinttujen tallottavaksi. Palkkeja, lankkuja ja sen sellaisia voikin työntää näppärästi kohti ruutua takakosketuspaneelilla ja takaisinpäin kosketusnäytöllä.

Toisinaan Lilille voi juottaa kahvia tai vaikkapa puhdasta kaasua, jotka molemmat aiheuttavat miekkoselle ilmavaivoja. Kofeiinihuuruissa oleva ohukainen pörähtää nopeasti eteenpäin puristamalla sankaria sekä kosketusnäytöllä että -takapaneelilla, kun taas kaasu saa Lilin pullistumaan ja liitämään kuin heliumpallon. Täyteen pumpattua otusta kontrolloidaan, kuinkas muutenkaan, kallistelemalla Vitaa vasemmalle ja oikealle. Laarg-paksukainen sen sijaan keskittyy eteenpäin tallustamisen lisäksi brutaaliin voimaan ja mäiskii tarpeen vaatiessa säpäleiksi kaikkea ovista heikkoihin lattioihin.

Melko naurettavatkin taidot tulevat tarpeen vältellessä ansoja, joihin lukeutuu sähköistettyjä lattioita, erilaisia silppureita, nuolia ampuvia vartijoita, jättiläismoukareita ja kaikkea muuta yhtä ilkikurista. Vaikka ohjaus on erittäin simppeli, on siinä silloin tällöin päätä nostavat kömpelyytensäkin.

Vitan takapaneeliin näpyttely tapahtuu aina hieman sokkona, minkä takia se ei aina onnistu toivotulla tarkkuudella ja saattaa johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Vitan koon huomioiden konsolia on myös välillä käänneltävä ja väänneltävä käsissä järkevään asentoon, jotta sormet yltävät tarvittaessa molemmille kosketuspinnoille. Ei pelaaminen epämiellyttävää ole, mutta ohjauksesta tuntuu aiheutuvan yhtä paljon päävaivaa kuin varsinaista nautintoakin.

Sormi suuhun

Kuoleminen on Escape Planissa arkirutiinia, ja siitä muistutetaan pelaajaa koko ajan. Sekä Lilin että Laargin rinnassa näkyy muistutuksena kissankokoisin numeroin, kuinka monta kertaa kumpainenkin on henkensä heittänyt. Pelin tyylikäs mustavalkoinen ulkoasu ja taustalla soiva klassinen musiikki luovat vähintäänkin eriskummallinen tunnelman, jossa kuolintapausten absurdius korostuu entisestään.

Mikään Dark Soulsin sielunveli Escape Plan ei sentään ole, vaan kuolo korjaa satoaan lähinnä uuden huoneen haasteiden pariin siirtyessä. Peli opettaa visuaalisilla elementeillään hyvin nopeasti, mitä pelaajan tulee tehdä, ja yllättävimmätkin ansat jäävät mieleen kertamäjäytyksellä.

Pulmien taso heittelee laidasta laitaan, minkä lisäksi samojen ideoiden kierrätystä näkyy usein. Huoneet ovat lähinnä astetta vaikeampia ja vaativat entistä parempaa reaktiokykyä, mikä lopulta johtaa pulmien rutinoitumisen myötä päivänselväksi puurtamiseksi. Kun ottaa huomioon, että Escape Plan on läpäistävissä noin kolmessa tunnissa, olisi pelissä voinut kuvitella näkevänsä tuoreita ideoita jatkuvalla syötöllä loppuun asti.

Escape Plan ei ole täysi nappiosuma, mutta sen värittömän karun maailman viehätystä ei pidä aliarvioida. Se pitää mielenkiinnon yllä, vaikka pelin hauskojen ja oivallisten hetkien rinnalla on monia rasittavia vastineita.

6/10