Johan rullaa
Luottamus on vaikea ansaita ja helppo menettää. Ensimmäisen Dark Souls oli pc:llä tekninen katastrofi, jossa näkyi pelistudion kokemuksen puute tietokoneiden parissa. From Software näyttäisi kuitenkin olevan yhtiö, joka kykenee oppimaan virheistään. Peli on tietysti aivan sama kuin konsoleillakin, mutta tekniset parannukset antavat ihmeen paljon pelituntumalle.
Grafiikkapuolella on nyt aivan eri tavalla säätövaraa, ja jos käytössä ei ole aivan ikiaikainen mylly, kaiken voi heittää huoletta tappiin. Ihmeellistä onkin, että se ei näy juuri suorituskyvyssä. Erityisesti hahmografiikka on nyt miellyttävän tarkkaa, mutta peli on silti ajoittain ihmeellisen vanhahtava.
Dark Souls II on pohjimmiltaan taito- ja reaktiopeli, joten suurin parannus ei näy kuvakaappauksissa tai kälyisissä YouTube-videoissa. Peli rullaa vanhallakin koneella ja 1920p-tarkkuudella tasaista ja vankkumatonta 60 ruudun sekuntivauhtia. PS3- ja Xbox 360 -versiot eivät yllä lähellekään tätä, joten pc-pelaajat saavat nauttia erityisen napakasta ohjaustuntumasta. Vihollisten iskutkin on helpompi väistää.
Latausajat ovat pc:llä olemattomat, mikä tuntuu kaikessa ihmisten kanssa jutustelusta uusien kenttien lataamiseen. Tällä on vaikutusta myös moninpeliin. Meno on dynaamisempaa, kun kutsuttavat apuhaamut tai pelin valtaavat pahikset eivät hyydy latausruutuihin.
Monta mieltä voi olla siitä, onko järkeä lähteä pelaamaan Souls-peliä hiiri- ja näppisyhdistelmällä. Sekin tuntuu aiempaa paremmalta, ja esimerkiksi jousella ampuminen hiirellä tuntuu melkein huijaukselta. Toisaalta hiirulainen rulla kameraa aivan liian lujaa säädettynäkin – tuntui kuin olisi tullut merisairaaksi. Väittäisin, että pelikokemus on huomattavasti vähemmän sujuva ilman konsolimallista ohjainta.
Näin siis mennään pohjalta huipulle. Dark Souls II on esimerkillinen käännös konsoleilta pc:lle, ja tietokonepelaajat saavat nauttia pelin määrittävästä versiosta. Se kertoo lähinnä ehkä siitä, että pelintekijöiden kunnianhimo ei vain mahtunut vanhan polven konsolikuoriin.