Tekijä: Guildford Studio
Julkaisija: Codemasters
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PS3 (testattu), Xbox 360
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: Ei
Verkossa: 2–12
Codemastersin tuottama räiskintäpeli Bodycount on Guildford Studion debyyttituotos. Kokemuksesta tekijätiimissä ei ole pulaa, sillä studion vaikuttajat ovat olleet aiemmin tekemässä turboahdettua Black-räiskintää. He ovat kuvailleet Bodycountia henkiseksi jatko-osaksi tälle aikanaan viihdyttäneelle pelille, joten ennakkoon oli mielenkiintoista nähdä, miten tekijät ovat päättäneet edistää lajityyppiä. Lopputulos on kuitenkin yllättävän päämäärätön ja kaukana onnistuneesta räiskintäkokemuksesta.
Yllätyksetöntä sotaa
Bodycount on ensihetkistään alkaen täynnä luotaantyöntävää ja yllätyksetöntä vihollisten lahtaamista. Pelissä ohjataan erikoisagenttia, joka suorittaa tehtävänantoaan sissisodan ytimessä. Näin ollen pelaajalla on vastassaan kaksi keskenään taistelevaa osapuolta. Välillä vastassa on myös futuristisia sotilaita, joiden julmat aikeet ovat heppoisen tarinan keskiössä. Useilla vastapuolilla ei ole kuitenkaan pelatessa merkitystä, koska kaikki viholliset juoksevat suoraan pelaajan kimppuun.
Aluksi Bodycountin räikeä värimaailma, raju toiminta ja tappojen laskeminen taitopisteissä tuovat mieleen tyylilajissa tuoreen ja viihdyttävän Bulletstorm-räiskintäpelin. Valitettavasti nyt ollaan kuitenkin kovin kaukana sen hersyvästä itseironiasta, teknisestä ansiokkuudesta tai harkitusta pelattavuudesta.
Kentät ovat täynnä räjähtäviä tynnyreitä ja kaasuputkia, joten ronskit otteet ovat toiminnassa tärkeitä. Rujosta asenteesta kertoo hyvin, että pelissä jopa munalukot losautetaan säpäleiksi C-4:llä. Osa ympäristöstä onkin tuhottavissa, mutta tämä teoriassa kiehtova ominaisuus ei piristä kaavamaista etenemistä. Sama pätee erikoiskykyihin, kuten räjähtäviin ammuksiin ja adrenaliinipiikkeihin, jotka eivät ole viimeiseen asti harkittuja piirteitä.
Peli kulkee Afrikasta Aasiaan, mutta vaihtelu on pääosin vain visuaalista, sillä kenttäsuunnittelu on luokatonta ja itseään toistavaa alusta loppuun. Matka jää lisäksi kumman lyhyeen: lopputekstit pyörivät ruudulla jo reilun kolmen tunnin jälkeen. Tässä tapauksessa lyhytkestoisuus on toki vain positiivista, mutta se kuvastaa ikävästi lähtökohtaista yrityksen puutetta: pelin ei ole ollut tarkoituskaan tarjota hyvää vastinetta ostopäätökselle.
Köykäinen kokonaisuus
Suppeudestaan huolimatta sisältö on pullollaan puutteita. Etenkin tarkempi tähtääminen ahdistaa, sillä silloin pelaaja ei voi liikkua ja ampua samanaikaisesti. Harmillista on myös, että nappien komentoja ei voi muuttaa mieleisekseen. Kun tähän lisätään lukuisat bugit, vihollisten ajattelematon tekoäly, epäsopusuhtaiset vaikeustasot, pätkivä ruudunpäivitys ja tahmea ohjattavuus, on selvää, että kasassa on kauttaaltaan ontuva ja pahasti vanhentunut räiskintäpeli. Bodycount onkin monessa mielessä reliikki jo unohtuneelta ajalta.
Ottaen huomioon pelattavuuden lyhytnäköisyyden tulee tuskin yllätyksenä, että Bodycount myös näyttää ja kuulostaa epämiellyttävältä. Tämä on silti merkillistä, koska grafiikka on toteutettu Codemastersin EGO-pelimoottorilla, jota on hyödynnetty upeasti esimerkiksi Dirt-ajopelien ulkoisissa avuissa. Nyt esillä on kuitenkin teknisesti kömpelöä, suttuista ja kuvasuunnittelultaan tympeää visuaalisuutta. Lisäksi esillepanoa ja hahmosuunnittelua painaa yleinen sieluttomuus – etenkään pelin alkeelliset tieteismaisemat ja -viholliset eivät herätä mielenkiintoa. Sisältöä vaivaa tyhjä uho vailla aitoa substanssia niin pelisuunnittelultaan kuin audiovisuaalisestikin.
Bodycount on osa-alueiltaan vähäpätöinen ja kunnianhimoton räiskintäpeli, jonka erittäin lyhyt sisältö pyyhkiytyy mielestä nopeasti läpipeluun jälkeen.