Erilainen kohtalo
Tau Ceti on vaarallinen paikka ja se tulee selväksi heti ensimmäisellä syöksähdyksellä sen futuristisiin maisemiin, joissa ei armoa juuri tunneta. Toisin kuin joissain muissa moninpelisaalisräiskinnöissä, tapahtuu Marathonissa kommunkointi muiden pelaajien suuntaan usein luodein, mikä nostattaa jo valmiiksi painostavaa tunnelmaa entisestään.
Bungien uutuuspeli on studion alkuvuosien klassikkopelisarjan uudelleenkäynnistys, jonka kanssa on lähdetty kuitenkin aivan erilaisiin suuntiin. Kyseessä on palvelullinen extraction shooter -peli, jota pelataan kierros kerrallaan, eikä siis niinkään yksinpelikokemus, vaikka planeetalle voikin laskeutua myös omine nokkinensa.
Lähtökohtaisesti kolmen pelaajan tiimeissä (tai sittemmin myös pareina) pelattavan seikkailun perusidea on selkeä. Tee keikkoja suurkorporaatioille suorittamalla niiden antamia tehtäviä kierroksilla, joiden aikana pelaajat pääsevät myös parantelemaan varustustaan ja tutustumaan erilaisiin maisemiin. Mikäli henki lähtee ennen kuin kierrokselta pääsee pelastumaan, jää kaikki mukana olleet ja matkan varrelta kerätyt tavarat jälkeen.
Asetelma on brutaali, mutta tehtävien tekeminen ei riipu suoraan varustuksesta tai kuolemista, eli niissä pääsee etenemään hyvin, vaikka joutuisikin nirhatuksi. Se ei tietenkään ole optimaalisin tapa edistyä, mutta täysin hyväksyttävä sellainen.
Sen lisäksi, että kierroksia vaikeuttaa muut, usein aggressiiviset pelaajat, muodostuu ongelmaksi nopeasti myös kartoilla vaeltavat vihollisjoukkiot, jotka ovat yllättävän vahvoja ja varteenotettavia vastuksia. Parinkin botin kanssa voi nopeasti joutua kunnon tulitaisteluun, mikä tietysti houkuttelee paikalle helposti myös muita.
Ammuskelu on toteutettu äärimmäisen hyvin, kuten Bungielta sopiikin odottaa. Aseiden käsittely on jouhevaa ja eri asetyyppien erot tuntuvat niitä käyttäessä. Lisämaustetta toimintaan tuo pelin Runner-aihiot, joista jokaisella on omat erikoiskykynsä hieman Apex Legendsin tapaisesti. Osa aihioista on suoraviivaisesti taisteluun suunnattuja, kun osa taas korostaa hiippailua ja parantamista.
Marathon on hauska, joskin armoton pelikokemus, joka osoittaa, että Bungiella on vielä hyviä alkuperäisideoita yli kymmenen vuoden Destiny-putkenkin jälkeen. Vaikka monet pelin elementeistä ovat tuttuja jo toisaalta, on studio saanut hiottua monet niistä juuri oikealla tapaa kohdalleen.
Näin usein yksinään pelailevan vinkkelistä olisi kuitenkin mukava bonus, jos peliä saataisiin tasapainotettua asteen verran armollisemmaksi yksinään kierroksia tekevälle. Nyt meno tuntuu usein turhankin epäreilulta, eli mukaan kannattaa napata kaveri tai kaksi.
