Vauvan eka kauhupeli
Kaksivuotiaan luotsaaminen on aika rasittavaa. Näin siis tosielämässä, sillä Among the Sleepin taapero tottelee WASD-näppäimiä kiitettävän ripeästi.
Vaikka esiteinit tarttuvat monesti miekkaan japanilaisissa roolipeleissä, sitä nuoremmat naperot ovat pelihahmoina todellisia erikoisuuksia. Ei siis ihme, että Among the Sleep nappasi Nordic Game -tapahtumassa Indie Sensation -palkintopystin. Polvenkorkuisena taapertelu ja konttaus vievät maailman kirjaimellisesti uuteen perspektiiviin. Tulevaisuutta silmällä pitäen vauvelin silmin kuvattu peli tukee myös Oculus-laseja.
Pelisankarimme harmiksi Among the Sleepissä ei katsota Pikku Kakkosta tai heitellä duploja. Synttärien jälkeiset yöunet keskeytyvät, kun jostain talosta kuuluu outoa ääntä. Missä äiti on? Mitä nuo pelottavat varjot oikein ovat? Onneksi matkassa on puhuva taikanalle, jonka neuvoilla pureudutaan syvemmälle lapsosen alitajuntaan, uniin ja muistoihin. Yöllisistä peloista syntyy esimerkiksi tavallisen leikkikentän hyytävämpi versio. Onneksi liukumäki toimii vielä.
Vain noin nelituntiseksi peliksi Among the Sleep on harmittavan epätasainen. Pelin tosimaailmasta ponnistava alku ja yöllisen kodin tutkiminen ovat priimatavaraa. Peli tavoittaa alkukantaisen pelon, jollaista liian isossa ja oudossa maailmassa eläminen aiheuttaa. Sitten rytmitys hyytyy ja pelaaja tuomitaan harhailemaan surrealistisissa satukentissä. Hyvin ehtii jo luulla, että Among the Sleep on niitä pahamaineisia ”kävelysimulaattoreita”, kunnes möröt alkavat uhata oikeasti.
Among the Sleep ei ole aivan sellainen kauhupeli kuin alan fanit odottaisivat. Ikävästi tuntuu myös siltä, ettei se ole sellainenkaan peli, jota tekijät tavoittelivat. Idea lapsen ohjaamisesta pelottavassa maailmassa hukkuu kliseiseen videopelipelleilyyn ja väsyneisiin fysiikkapulmiin. Sen maailma on liian eloton ollakseen kiinnostava.
Aivan viime hetkillä peli ja tarina nousevat taas korkeuksiin, joista alussa vihjailtiin, mutta silloin on jo myöhäistä. Iskevä loppu varmistaa toisaalta sen, että olen iloinen koettuani tämän tarinan. Among the Sleepin vetovoimaa kasvaa nimittäin selkeästi, jos kotona on pelihahmon kokoinen nassikka – pitäisi kai useammin miettiä, miltä maailma näyttää lapsen silmin.