”Tiesitkö?” on Pelaajalehti.comin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Kun avaruusräiskintä Gradiusta oltiin sovittamassa kolikkopelihalleista kotikonsoleille vuonna 1985, pelitestaajat tarvitsivat tavan päästä helposti käsiksi pelissä saataviin lisävoimiin. Kolikkohallipelit olivat usein tarkoituksella hankalia, jotta pelaaja saataisiin käyttämään paljon rahaa. Kun pelaaminen siirtyi halleista ihmisten olohuoneisiin, siirtyi aluksi myös vaikeusaste. Konamilla työskennellyt kehittäjä Kazuhisa Hashimoto loi lyhyen koodin, jolla voimat sai helposti heti pelin alussa, kun ne olisivat muuten kertyneet pelaamisen myötä. Hänen mielestään peli oli niin vaikea, että hänen oli pakko antaa itselleen apuvälineitä. Näin syntyi vanha kunnon ylös, ylös, alas, alas, vasen, oikea, vasen, oikea, B, A, start, eli tuttavallisemmin Konami-koodi.
Ainakin Yhdysvalloissa koodi tuli tunnetuksi kuitenkin vasta vuonna 1988 ilmestyneen Contra-pelin myötä, jossa koodin naputtamalla sai kourallisen lisäelämiä. Koodi on sittemmin esiintynyt monessa muussakin pelissä, sekä Konamilta että muilta kehittäjiltä. Koodin hyöty vaihtelee pelikohtaisesti: välillä siitä on konkreettista apua lisäelämien tai -voimien muodossa, välillä se puolestaan tekee peliin kosmeettisia muutoksia tai saa pelihahmon kuittailemaan pelaajalle huijaamisesta.
Koodi on luultavasti yksi maailman tunnetuimmista tavoista huijata videopelissä. Pelien lisäksi se on vakiinnuttanut eräänlaisen pääsiäismunan maineen myös muualla kulttuurissa – esimerkiksi äänentunnistukseen perustuva virtuaaliavustaja Alexa reagoi Konami-koodiin alkamalla käynnistää super-Alexaa, joissakin Sonyn televisioissa puolestaan on lähes identtinen näppäinyhdistelmä, jolla voi kirjautua ulos Netflixistä.
Lue lisää: