Julkaisija: SCEE
Kehittäjä: Naughty Dog
Laitteet: PlayStation
Julkaisu: Joulukuu 1997

1990-luvulla, ensimmäisen PlayStationin valtakaudella, Crash Bandicoot oli pelimaailman tunnistettavimpia hahmoja. PlayStationin maskotiksi nimitetty Crash esitti hyvin omaperäisen näkemyksen siitä, millaista kolmiulotteinen tasoloikinta voisi olla.

Ensimmäinen Crash Bandicoot oli hyvin uraauurtava peli. Vaikka Super Mario 64:ää pidetäänkin 3d-tasoloikkien esi-isänä, jota se toki onkin, Crash Bandicoot loikki syvyyssuuntaisessa maailmassa ennen Marion kolmiulotteista versiota.

Crash 2 1222

Crash Bandicoot esitti hyvin erilaisen kuvan 3d-tasoloikasta Marioon verrattuna, eikä se lähtenyt muuntautumaan edes Mario 64:n jälkeen, vaan piti omaperäisen mallinsa. Crash oli perinteisempi ja huomattavasti suoraviivaisempi näkemys lajityypistä. Edettävä maailma oli rajattu tiukasti, eikä vapaasti päässyt haahuilemaan. Kaksiulotteisten tasoloikkien tyylisesti kentät eivät olleet valtavia maailmoja, joita pääsi tutkimaan, vaan ennemmin erilaisia esteitä ja kuiluja sisältäviä temppuratoja, joiden läpäisy vaati tiukkaa harjoitusta, refleksejä ja hermoja.

Putkiloikintaa

Crash Bandicoot 2 on oma suosikkini kyseisestä sarjasta. PlayStationilla Crash-sarjan kehittäjänä toimi Naughty Dog, joka nykyisin tunnetaan kehutusta Uncharted-pelisarjasta. Jo Crash Bandicootin vuosina oli selvästi nähtävissä, miten taidokas tiimi oikein onkaan.

Crash Bandicootin suljettu luonne miellytti suuresti. Vaikka nautinkin Super Marion kolmiulotteisista seikkailuista, 3d:hen siirtyessä tasoloikinta tuntui muuttuvan enemmän seikkailuksi, eikä varsinaista tasoloikintaa enää ollut niin paljon. Crash Bandicoot oli kuin kaksiulotteinen vanhan koulukunnan tasoloikintapeli kolmiulotteiseen maailmaan tuotuna.

Crash 2 111

Kopioi ja liitä

Crash Bandicootissa kenttiä oli kolmisenkymmentä. Suurimmaksi osaksi niissä juostiin eteenpäin kameran seuratessa perässä. Bonuskentät pelattiin vanhaan tyyliin sivulta kuvattuna. Parissa kentässä Crash juoksi kameraa kohti lumipalloa tai jääkarhua paeten. Samaa kikkaa on sittemmin käytetty myös Uncharted 2:ssa.

Kikat olivat peruskamaa jo tuolloin, mutta juuri sitä, mitä tasoloikkafanit toivovat peleiltään. Jäiset kentät olivat liukkaita, joten hyppyjen kanssa täytyi olla tarkkana, ettei luisuisi heti seuraavaan kuiluun. Osa tasoista hajosi heti Crashin pompattua niiden päälle. Tuttua, mutta niin nautittavaa!

Ehkä viheliäisimmät kohtaukset olivat viimeisen tason rakettireppukohtaukset. Rakettirepun ohjaaminen oli hankalaa ja yksikin osuma vei Crashin takaisin edelliseen tarkastuspisteeseen. Äkkikuolemat olivat tuttuja, tosin lisäelämiäkin jaettiin hyvään tahtiin. Tallentaminen oli mahdollista, joten suurta hätää pelissä ei koskaan ollut.

Esikuvilleen uskollinen

Crashin esikuvat olivat selvät. Tasoloikkaelementit olivat tuttuja vanhoja, mutta hyvin toteutettuja. Lainauksissa mentiin jopa niin pitkälle, että eräässä kentässä Crashin piti väistellä kohti vieriviä tukkeja. Pidemmälle edetessä paljastui, että tukkeja heitteli isokokoinen apina. Selvä kunnianosoitus tasoloikan esi-isälle Nintendolle.

Crash 2 3223

Crash Bandicoot sisälsi kaiken sen mitä hyvältä tasoloikalta voi odottaa. Se oli tasoloikkaa puhtaimmillaan, ilman turhia seikkailuominaisuuksia, pulmia tai muita vastaavia juttuja. Ainoa tavoite oli selvittää radat yksi toisensa jälkeen. Tiukasti rajatut kentät poistivat muista 3d-peleistä tutut kameraongelmat. Myös kenttäsuunnittelu muuttui rajauksen myötä yksinkertaisemmaksi ja mahdollisti näin mahtavia tasoloikkaratoja.

Ei Crash tietenkään legendamittarilla nouse Marion tasolle, mutta silti tietyllä tavalla Crashin tarkasti rajatut kentät edustivat jollain tavalla puhtaampaa tasoloikkaa kuin Marion valtavat maailmat.

Tasoloikan kuuluu olla rehellinen, yksinkertaistettu ja hyvin toimiva. Juuri nämä asiat Naughty Dog hallitsi erinomaisesti.

Crash seals

Lisää luettavaa