Vuoden synkin juhla
Arkkipiru Diablon pimeitä voimia ei käy epäileminen. Vanhan sarvijaakon musta varjo häälyy toimintaroolipelien yllä edelleen niin vahvasti, että aina uuden pelin ilmestyessä kuuluu kultistien hoilaus: ”Onko se yhtä hyvä kuin Diablo II”? Mättämiseen ja kaman haalimiseen pohjaavia pelejä on aimo liuta, mutta aina on pakko vastata: ei. Diablo III on liian värikäs. Torchlight on liian hilpeä. Path of Exilessa on liikaa nippelisäätöä. Mutta nyt nousee mustaa mustempi aurinko.
Jos pelin nimessä on ”grim”, on toiminnan parempi olla pimeämpää kuin sähkökatko Dimmun keikalla. Crate Entertainment, jonka monet työntekijät tunnetaan ”Kreikka-Diablon” eli Titan Questin tekijöinä, on sen sisäistänyt. Otetaan viktoriaanista rappiota, Cthulhu-lonkeroita manaavia kultisteja, ripaus steampunkia ja Warhammeria, sekoitetaan ja lisätään Manaajaa. Pelaaja on entinen riivattu, joka heräilee Devil’s Crossingin (tietenkin) kylässä ja päättää terapiana teurastaa pahuuden voimien kaikki maanpäälliset edustajat. Ankeilu on niin vahvaa kaikissa tehtävissä, että puolivälin jälkeen tehtäväkuvauksia ei edes jaksa lukea. Joku perkele siellä taas kiusaa maajussia, jonka vaimo kuoli ruttoon ja jonka koiran söi spitaalinen ihmissusi. Puukko kouraan ja lihoiksi kaikki.
Lue arvostelu kokonaisuudessaan täältä!
Pelaajan kaikki tähänastiset arvostelut löytyvät Pelaajalehti.comin arvostelusivulta!