Tämä arvostelu perustuu lisäosan tilaan sen julkaisussa.
On aika täydentää jääkaappipakastimen mikroruoat, pyyhkiä rasvatahrat MMO-hiirinäppäinten päältä ja soittaa työpaikalle, että vapaat kestävät tänä vuonna tavallista pidempään. World of Warcraftin tuorein laajennus Dragonflight toivottaa pelaajat tervetulleeksi Dragon Islesille, jossa päästään ratsastamaan lohikäärmeellä. Valittavana on useampi erilainen lentolisko, joita pääsee kehittämään ja muokkaamaan kuin Need for Speedissa helmakoteloita.
Omalla lentoratsulla on alkuun kaksi taitoa, ponkaisu ylöspäin ja syöksy eteenpäin. Kumpikin vie yhden lentopisteen, joita on aluksi neljä kappaletta. Tästä syystä lentäminen ei ole loputonta, vaikka pian alun jälkeen maankamaraa ei tarvitsekaan katsella kuin harvakseltaan. Lohikäärmeratsastus on pelimekaniikkana kuin siiveniskun puhaltama virkistävä tuulahdus ummehtuneeseen huoneeseen.
Dragonflight tutustuttaa pelikansalle myös saaristossa asustelevan dracthyr-rodun, joka osaa lennellä luonnostaan. Lohikäärmeen ja kaksijalkaisen sekoitukselle on kehitetty myös uusi hahmoluokka, Evoker, jonka voi valita sekä Horden että Alliancen riveihin. Kyseessä on hybridiluokka, joka voi erikoistua joko vahingon tekemiseen tai parantamiseen. Pelattavuudeltaan Evokeria voisi kuvailla sekoituksena Elemental-shamaania ja Demon Hunteria.
Hahmonkehitys on lentämisen myötä nopeinta, mitä pelisarjassa on nähty. Jäinkin omalta osalta kaipaamaan tehtäviä, joissa pitäisi käyttää hieman enemmän aikaa tai älliä, sillä valtaosan velvollisuuksista suorittaa hetkessä. Suurimmat elämykset saa uusista lentotehtävistä, joissa täytyy suoriutua vaaditusta lentoradasta mahdollisimman nopeasti mahtipontisen riemutaustaraidan tahtiin. Myös joidenkin tehtävien käsikirjoitus loistaa nerokkuudellaan. Myönnän röhönauraneeni, kun sepitin tekoälyhahmolle valitsemani kalatarinan tai kun uskottelin sympaattiselle Yeti-mörölle, että hän voi teeskennellä kuolevansa kopealle pyrkyrille. Pienet hassuttelut jäävät tuhatkertaisesti paremmin mieleen kuin perinteiset listimisoperaatiot.
Parasta uudessa lisäosassa on kuitenkin taitopuun saama juurihoito, jonka myötä oksisto rönsyilee entistä vapaammin. Muutaman vähäpätöisen valinnan sijaan aidosti tuntuvia taitoja on nyt kymmenittäin ja vielä kahdessa eri puussa. Uudistuksen myötä esimerkiksi shamaani saa kaikille pääsuuntauksilleen vaikkapa toteemit tai paremmat parannustaiat. Puiden jokainen kohta on merkityksellinen, eikä tylsiä ”tee 0,5 % lisävahinkoa” -valintoja ole lainkaan. Muutos ei kuitenkaan ole onnistunut täysin kauttaaltaan, vaan kitkettäväksi on jäänyt liuta tasapainotusongelmia.
Meriittiä ansaitsee myös perustavanlaatuinen ammattiuudistus, joka on ottanut mallia lajityypin muista jättimenestyjistä, kuten Lost Arkista. Ammateissa on nyt omat sisäänrakennetut taitopuunsa sekä liuta erilaisia materiaaleja ja tavaroita, joilla voi parannella tekeleiden laatua. Muutoksen myötä esimerkiksi sepät pystyvät erikoistumaan entistä enemmän lestissään, mikä erottaa tavisten työnjäljen mestariteoksista.
Kuten aina, MMORPG-pelejä on hyvin vaikea arvostella ensimmäisten peliviikkojen perusteella. Esimerkiksi pelisarjan aiempi teos, Shadowlands, vaikutti julkaisussaan hyvin lupaavalta, mutta kuukausien myötä kehittäjät kuitenkin epäonnistuivat tuottamaan riittävissä määrin uutta sisältöä. Tarvitsisi Timewalkerin kertomaan, miten Dragonflight kantaa seuraavien kuukausien ja jopa vuosien ajan.
Ensiviikkojen perusteella lisäosa vaikuttaisi kuitenkin olevan eräänlainen taitekohta ja piristysruiske World of Warcraftille, sillä sitä piinanneet järjestelmät on karsittu pois ja pelattavuus on palannut enemmän vapaamuotoiseen seikkailuun. Dragonflightilla on kaikki mahdollisuudet olla WoWin uusi alku.
Sauli Partanen