Avaruusninjat uudelleenarviossa
Warframe julkaistiin alun perin vajaat kaksi vuotta sitten tietokoneille ja noin vuosi sitten PlayStation 4:lle, jolloin se arvosteltiin myös Pelaajassa. Pyykkönen antoi pelille tuolloin arvosanan 7/10 (Pelaaja 1/2014) ja sanoi sen olevan mielenkiintoinen ja lupaava, mutta myös keskeneräinen. Paljon on kuitenkin tapahtunut sen jälkeen, ja peli on kehittynyt harppauksin – mukaan lukien Xbox One -versio, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Miltä Warframe siis vaikuttaa nyt?
Jos peli ei ole vielä tuttu, kerrataan lyhyesti. Kyseessä on neljän pelaajan yhteispeliin perustuva verkkotoimintapeli, jossa pelaajat ohjaavat supervoimaisia avaruusninjoja tekoälyn ohjaamia vihollislaumoja vastaan. Nimensä peli on saanut avaruusninjojen erikoisennäköisistä haarniskoista, joista jokaisella on omat erikoiskykynsä ja ulkoasunsa. Peli on täysin ilmainen ja sitä rahoitetaan pelin sisäisillä maksuilla (katso laatikko). Pelin viimeisin suuri päivitys nimeltä Archwing vei avaruusninjat kirjaimellisesti sisätiloista ja planeetoiden pinnalta avaruuteen archwing-lentohaarniskoiden avulla.
Warframe oli alun perin erittäin aloittelijaepäystävällinen peli. Mitään ei kerrottu juuri mistään, eikä pelaamiseen edes opastettu. Pelin aseiden ja warframe-haarniskoiden kehitysjärjestelmä on erittäin monipuolinen ja syvä, mutta äärimmäisen vaikea hahmottaa, jos sitä ei opeteta lainkaan – eikä peli tosiaan opettanut. Tämä ongelma on suureksi osaksi onneksi korjattu, sillä pelistä löytyy nyt myös sen maailmaa avaava, uusittu ja paranneltu opetustehtävien sarja. Sen avulla pääsee kiinni pelin perusteisiin, joskin moni muu asia selitetään riittävän hyvin vasta erillisessä tietopankissa, joka on onneksi luettavampi ja selkeämpi kuin ennen.
Selkeämpi on myös pelin käyttöliittymä, joka on kokenut täydellisen remontin. Joka pelaajan tukikohtana toimii nyt oma Liset-alus, jossa valitaan seuraavat tehtävät, muokataan ja rakennetaan aseita sekä haarniskoita, kasvatetaan uusia kubrow-sotakoiralemmikkejä tai sitten vain ihastellaan omaa warframe-haarniskaa kaikessa rauhassa. Tehtävät valitaan uudistuneesta ja selkeästä aurinkokuntakartasta, josta näkee samalla helposti, mitä erikoista milläkin planeetalla on tapahtumassa. Niiden tehtäväalueet on jaettu nyt helposti hahmotettaviin sektoreihin. Kaikkiaan peli näyttää ja tuntuu nyt paljon valmiimmalta ja etenkin selkeämmältä.
Myös pelillisesti on menty monella tapaa eteenpäin. Tehtävätyyppejä on tullut lisää, kuten myös erilaisia ympäristöjä ja vihollisia. Maastotyyppejä on nyt kaikkiaan yhdeksän erilaista. Kentät ovat tosin edelleen hieman liiankin isoja ja uusista ympäristöistä huolimatta liian samannäköisiä. Onneksi uusissa tehtävätyypeissä on haettu kunnon eroja ja joitakin vanhoja samalla muokattu mielenkiintoisemmiksi. Oma lukunsa ovat uudet archwing-tehtävät, joissa on mukana sekä avoimessa avaruudessa taistelua ja lentelyä että valtavien alusten rakenteissa pujottelua Tähtien sota -tyyliin. Avaruudessa taistelu on tavallistakin nopeampitempoisempaa ja tuo mieleen etenkin Konamin Zone of the Enders -pelit. Avaruudessa käytettävät archwingit ovat warframe-haarniskoiden päälle laitettavia mechapukuja, joissa on omat aseet ja erikoiskyvyt. Niitä on näin alussa vain muutamia erilaisia, mutta lisää on tietenkin luvassa tasaiseen tahtiin. Ensimmäisen saa itselleen ilmaiseksi oman tehtäväsarjan kautta.
Toiminnan suhteen suurin muutos on tehty uusiksi vedettyyn aseelliseen lähitaisteluun, jossa järjestelmää on syvennetty muun muassa kombojen ja taistelutyylimodien muodossa. Tästä huolimatta lähitaistelu on edelleen ainakin konsoliohjaimella melkoista huitomista ja napin hakkaamista. Samaa epätarkkuutta ja sähläämistä esiintyy yhä myös liikkumisessa, sillä seinäjuoksut ja -hypyt ovat hankalia toteuttaa kaikessa rauhassakin, taistelun tiimellyksestä nyt puhumattakaan. Vihollisten tekoälykin on edelleen samaa ”massalla päälle” -tasoa. Onneksi niiden määrä tuo tarvittavaa haastetta.
Warframe on mittava ja kunnianhimoinen peli, jossa on valtavasti sisältöä. Ilmaispelinä se laajenee ja kehittyy koko ajan – välillä jopa nopeammin ja enemmän kuin tekijöillä on resursseja. Jo pelkkiä warframe-haarniskoja on tällä hetkellä yli 20 erilaista, kaikki omine voimineen ja erikoisuuksineen. Aseiden ja varusteiden rakentelu ja kehitys on erittäin monipuolista satoine modeineen. Pelaajilla on mahdollisuus rakentaa klaaneilleen omia valtavia dojoja, hankkia rinnalleen taisteluun erilaisia robotteja ja sotakoiria ja vaikka mitä muuta. Niinpä ei olekaan ihme, että tekniikka on edelleen pelin heikoin lenkki. Eteenpäin on toki menty, ja esimerkiksi ennen tolkuttoman pitkät latausajat ovat lyhentyneet tuntuvasti. Kaikenlaisia pikku bugeja esiintyy silti siellä täällä, ja etenkin kommunikaatio muiden pelaajien kanssa on selkeästi tehty tietokoneiden näppäimistöä vaativaksi.
Warframe on joka tapauksessa oudon kiehtova kokonaisuus, johon voi – ja pitkääkin – upottaa kymmeniä ja satoja tunteja aikaa. Pelin ulkoasu ja äänimaailma ovat hyvin omalaatuisia, mikä tukee hyvin sen erikoista tunnelmaa. Satunnaispelaajille Warframe on edelleen liian vaativa tapaus, sillä pidemmän päälle pelaaminen vaatii myös omaa klaania ja säännöllistä peliseuraa.