Tekijä: High Moon Studios
Julkaisija: Activision
Myynnissä: nyt
Pelikoneet: Xbox 360 (testattu), PlayStation 3, pc
Moninpeli: kyllä
Samalla koneella: ei
Verkossa: 2–12
Metallinmakuista räiskintää
High Moon Studiosin parin vuoden takainen Transformers: War for Cybertron osoittautui mainioksi ja lähdemateriaaliaan kunnioittavaksi toimintarymistelyksi, joka ei – taivaan kiitos – pohjautunut tuoreisiin Michael Bayn elokuviin, vaan seisoi kokonaan omilla metallisilla jaloillaan. Studion nimi koristi myös Revenge of the Fallen -elokuvaan perustunutta surkeaa lisenssipeliä, joten monilla ei välttämättä ole suuria odotuksia uutta Transformers-peliä kohtaan. Huolet sikseen, sillä Fall of Cybertron on suoraa jatkoa War for Cybertronille ja myös laatu on samaa hyvää tasoa.
Grimlock lyö, Grimlock murskaa
Fall of Cybertron jatkaa siihen mihin viimeksi jäätiin. Optimus Primen johtamat autobotit ovat hävinneet kuolevan Cybertron-planeetan hallinnan Megatronin johtamille decepticoneille ja suunnittelevat pakoa valtavan Arkki-aluksen avulla. Megatron ei luonnollisesti halua päästää arkkivihollisiaan pakoon ja yrittää estää autobotien suunnitelmat hinnalla millä hyvänsä. Starscreamin ja Megatronin välinen valtataistelu nostetaan myös esiin varsin oivalla tavalla.
Vaikka koko peli vilisee jatkuvasti pieniä viittauksia alkuperäiseen tv-sarjaan ja sen hahmoihin, saavat fanien iloksi pelissä eniten rakkautta dinobotit, joiden johtajaa Grimlockia pelataan muutamassa kentässä. Metalliseksi tyrannosaurukseksi muuttuva ja vain lähitaisteluun kykenevä Grimlock on melkoinen voimanpesä ja perusvaikeusasteella käytännössä kuolematon. Peli myös paljastaa dinobotien syntytarinan (kuinka ne oikein saivat dinosaurusten muodon ennen kuin transformersit saapuivat Maahan?) ja selittää, miksi dinobotit ja insecticonit inhoavat toisiaan.
Tarina on yksi kokonaisuus, mutta vaihtelee useiden eri hahmojen ja myös autobotien ja decepticonien välillä. Jokaisella robotilla on nyt oma erikoiskykynsä, jota hyödynnetään sillä pelattavassa kentässä. Näin mukaan on saatu niin suoraviivaista räiskintää, hiippailua, lentelyä, tasoloikkaa kuin kaahaustakin. Niinpä pelaaminen pysyy tuoreena koko ajan, mutta samalla menetetään sitä syvyyttä, jota yhden hahmon pelaamisella ja sen kehittyvien kykyjen varaan olisi saanut rakennettua. Juuri kun on tottunut yhteen pelityyliin, vaihdetaan nyt toiseen.
Vaihtelua löytyy nyt myös kentistä, mikä oli ensimmäisen pelin yksi suurimpia puutteita. Tekijät ovat saaneet loihdittua mitä erilaisimpia ympäristöjä huolimatta siitä, että Cybertron on kokonaan metallia. Kenttien huikeat yksityiskohdat ja massiiviset rakennelmat hivelevät silmiä, ja etenemisessä on hyvä tasapaino sisätilojen ja ulkokenttien kanssa.
Kentät ovat aiempaa suoraviivaisempia, mutta avoimuuden kustannuksella on saatu rakennettua vauhdikkaita toiminnallisia kohtauksia ja värikkäitä tilanteita. Kaikki kulminoituu eeppiseen lopputaisteluun avaruudessa, jossa puoli ja ohjattava hahmo vaihtuvat huikeaan tahtiin ennen viimeistä taistoa, joka sitten onkin melkoinen lässähdys. Vain Jatkuu seuraavassa osassa -teksti jää puuttumaan…
Monimuotoisuutta
Itse räiskintä sujuu kuten ennenkin. Ajoneuvomuoto on tällä kertaa hieman kestävämpi ja sen aseet hieman tehokkaampia, mutta eri aseita ja erikoiskykyä voi käyttää vain robottimuodossa. Asearsenaalia on monipuolistettu, ja mukaan on saatu monenlaisia tavallista oudompia aseita, etenkin raskaiden aseiden kohdalla. Joka aseessa on nyt sen kykyjä tehostavia parannuksia, jotka ostetaan pelin aikana kerättävällä energonilla. Perusaseissa on lisäksi viimeinen, tehokkaampi parannus, joten tiettyihin aseisiin keskittyminen kannattaa. Lisäksi energonilla voi ostaa erilaisia kertakäyttöisiä apuvälineitä, kuten suojakilpiä tai miinoja, sekä pysyviä passiivisia erikoiskykyjä, joista voi olla käytössä kerrallaan yksi.
Kaikki tämä antaa räiskinnän ohella koko ajan jotain tehtävää ja kerättävää. Robottien arsenaalista voi helposti muokata omaan pelityyliin tai eri tilanteisiin sopivan, mutta hirveän syvälliseksi sitä ei silti voi sanoa. Sen ansiosta mukana on kuitenkin mukavasti valinnanvaraa ja mikä tärkeintä, monia huikeita aseita, joilla saa aikaiseksi näyttävää tuhoa.
Näyttävää toiminta myös on, ja robotit on edelleen mallinnettu ja etenkin animoitu huikean yksityiskohtaisesti. Aseita ja muotoa vaihtelee usein ihan huvikseen vain voidakseen ihailla muodonmuutoksen komeutta. Räiskintä itsessään sujuu ongelmitta eikä ohjauksessakaan ole vikaa. Isoimmissa kahinoissa avoimissa kentissä saattaa esiintyä pientä ruudunpäivityksen hidastumista, mutta mistään suuresta ongelmasta ei ole kyse.
Pientä harmitusta aiheuttaa se, ettei oma robotti voi kyykistyä tai suojautua esteiden ja seinien taakse, kuten viholliset tekevät. Jättiroboteiksi pelihahmot kestävät osumaa yllättävän vähän, joten suojautumista jää kaipaamaan. No, hyökkäyshän on paras puolustus, ja tässä pelissä se pitää paikkansa.
Tuntemattomat robottisotilaat
War for Cybertronin reilusti Gears of Warista ja etenkin Call of Dutysta lainannut moninpeli oli yllätys monille, ja sen suosio poiki sille myös muutaman lisäsisältöpaketin. Monille moninpeli on taatusti kiinnostava myös uudessa pelissä, ja siihen on myös panostettu. Mukana on kymmenen perushyvää karttaa ja ne tavalliset moninpelimuodot. Moninpeli tuntuu olevan varsin hyvin tasapainossa, ja meno on sopivan kaoottista ja vauhdikasta pelimuodosta riippumatta.
Omat moninpelirobottinsa voi nyt rakentaa entistäkin monipuolisemmin. Ne on jaettu neljään eri luokkaan, joista jokaisella on omat aseensa ja erikoiskykynsä. Aluksi niitä on auki kuitenkin hyvin rajoitetusti, ja joka luokan sisältö pitää avata kokemusta kartuttamalla. Tämä antaa jatkuvaa saavutettavaa hyvin pitkään, etenkin jos haluaa pelata jokaisella neljällä hahmoluokalla. Mitä enemmän moninpeliin panostaa, sitä enemmän se antaa.
Robottien ulkoasua voi myös muokata huomattavasti laajemmin. Joka luokasta löytyy erinäköisiä tuttuja perustyyppejä omine ajoneuvomuotoineen, mutta lisäksi ulkoasua voi muokata vaikka vaihtelemalla yksittäisiä osia. Myös maalipintaa ja kuviointia voi vaihtaa. Omista roboteistaan saa siis muokattua taatusti hyvin yksilöllisiä.
Paluun tekee myös alkuperäisestä pelistä tuttu ja suosittu yhteispelitila Escalation, jossa neljä pelaajaa yrittää selviytyä tekoälyn ohjaamista vihollisaalloista. Tilaa on joidenkin harmiksi muutettu hieman, sillä yhteispeliin panostamiseksi pelihahmot on nyt muun moninpelin tavoin jaettu neljään eri luokkaan, joilla on oma erikoiskykynsä. Niinpä käytössä ei enää ole niin suurta määrää erilaisia tuttuja Transformers-hahmoja kuin viimeksi.
Kaikkiaan Fall of Cybertron on kelpo toimintapaketti, jossa maistuu enemmän metalli kuin ruoste. Tekijät eivät kuitenkaan ole lähteneet keksimään pyörää uudelleen, joten luvassa on enemmän tai vähemmän sitä samaa kuin aiemminkin. Kokonaisuus on kevyen viihdyttävää räiskintää ja täyttä mannaa kaikille Transformers-faneille, mutta raskaampaa ja syvällisempää pelikokemusta kaipaaville se voi olla pelkkä välipala.