Pystyyn kuollut
Tämä peli on huono. Itse asiassa se on juuri niin huono kuin olet varmasti jo jostakin lukenut. The Walking Dead: Survival Instinct käy paraatiesimerkistä siitä, miten ensiluokkainen lisenssi kannibalisoidaan ruokottomalla toteutuksella ja puolivillaisilla ideoilla. Se ei onnistu saamaan rahtusen vertaa vaaran tunnetta edes zombimaailmanloppuun!
The Walking Dead: Survival Instinct on hiiviskelyyn kallellaan oleva ensimmäisen persoonan toimintapeli. Se kertoo, mitä punaniskaiselle Daryl Dixonille ja hänen ärsyttävälle Merle-veljelleen tapahtui ennen samannimisen sarjakuvan sekä televisiosarjan tapahtumien alkua. Juonenkuljettelu näyttää paperilla mielenkiintoiselta, mutta mukaansatempaava ja vetoava tarinankerronta puuttuu pelistä kokonaan.
On tietysti perusteltua kysyä, miten hyvin elävä kuollut ja toimiva tekoäly edes istuvat samaan lauseeseen, mutta minkäänlaisia selviytyjän vaistoja tämä peli ei ainakaan vaadi. Zombilaumat kompuroivat itsensä tukevasti kiinni pelikentän lavasteisiin. Ajaessaan pelaajaa takaa elävien kuolleiden tuoreen ja riippumattoman lihan himo laantuu vain muutaman metrin jolkottelun jälkeen. Taistelussa ”kulkijat” asettuvat tottelevaisesti nättiin jonoon, josta ne voi siististi ja ilman kiirettä lopettaa yksi nälkäinen ruho kerrallaan.
Itse hiiviskelyssä ei ole mitään mieltä. Vähäjärkinen tekoäly ja kömpelö pelimoottori tarjoavat niin monta helposti hyväksikäytettävää porsaanreikää, että alle kymmenen tunnin mittaisen tarinan voi juosta läpi.
Survival Instinctiä on suhteellisen mahdotonta suositella kenellekään. Ensimmäisen persoonan hiippailuja on viime aikoina tehty paljon paremmin. Selviytymiskauhua pelissä ei ole nimeksikään, ja esimerkiksi laadukkaan televisiosarjan faneille ei oma oikeudentajuni anna tällaista mätää kalkkunaa syöttää.