Yksin maailmassa
Telltale Gamesin The Walking Dead oli vuoden 2012 paras peli ja nousi nopeasti kaikkien aikojen suosikkilistalleni, mutta sen kakkoskautta odottelin kauhunsekaisin tuntein. Noinkohan Telltale Games pystyisi samaan toistamiseen, vai olisiko mielettömän tunteellinen ja raskas peli jäänyt vain kertalaakiksi? No, vähän aikaistahan tässä on vielä lopullisia tuomioita julistaa, mutta ainakin ensimmäisen episodin perusteella huolet olivat aiheettomia.
Kakkoskausi jatkaa suunnilleen siitä, mihin ykköskausi lopetti. Pieni Clementine-tyttö on yllättäen miltei yksin maailmassa ilman ottoisäänsä ja tämän ystäviä, eikä tulevaisuus näytä kovin lohdulliselta. Pitkä tie veisi kohti pohjoisen turvalliseksi oletettuja alueita, mutta sen varrelle mahtuu monta mutkaa, jotka ravistelevat Clementine-tytön koko maailmankuvaa ja tulevaisuutta.
Sen kummemmin ensimmäisen osan juonikuvioihin pureutumatta – koska niiden kokeminen ja niihin reagointihan on keskeinen osa The Walking Deadin hohtoa – todettakoon, että Telltale ei tunnu menettäneen otettaan. Peli lyö pelaajaansa tunteellisesti kasseille jo alkuminuuteilla ja sen jälkeen käyttää häntä tasaiseen tahtiin nyrkkeilysäkkinään.
Voisi kuvitella, että kun näitä tunteellisia iskuja ja vastoinkäymisiä osaa odottaa, ne eivät enää tuntuisi niin tiukoilta kuin ykköskaudella, mutta siitä ei ole pelkoa. Itse olin taas aika tunteellisessa tilassa koko parituntisen jakson ajan, joten omat pelkoni siitä, että ykköskauden huikeus olisi jäänyt vain yhden kerran vahingoksi, ovat nyt ainakin hieman lievempiä.
Jos tarinallinen meno ei ole kamalasti muuttunut, niin ei ole pelattavuuskaan. The Walking Deadin kakkoskausi on yhä nimellisesti seikkailupelaamista, mutta pulmat ovat sen verran helppoja, ettei tätä nyt ihan niiden takia viitsisi pelata. Mutta eihän niin ole koskaan ollut tarkoituskaan: pelaaja on mukana kokemassa ja myötäelämässä tarinaa tehden omia valintojaan ja seuraten, miten muut hahmot ja tarina niihin reagoivat.
Pieniä uudistuksia on tehty. Toimintakohtauksia on viritelty The Wolf Among Us -henkisemmiksi, ja niiden käyttöliittymägrafiikoita on tuunailtu selkeämmiksi ja pelimaailmaan sopivammiksi. Nämä ovat toki pikkuseikkoja, mutta kun alkuperäinen peli sai tukuittain vuoden peli -palkintoja, niin oliko tuunaustarvetta edes kamalasti?
Ensimmäisen osan perusteella on aika selvää, että The Walking Dead on yhä The Walking Dead. Itse rakastin ykkössesonkia, ja kakkonenkin iski nopeasti kyntensä sydämeeni. Uskon, että kaikille muille ykkösosan ystäville käy prikulleen samalla tavalla. Jos taas vihasit ykköskautta, tuskin löydät autuutta täältäkään. Mutta ehkä se ei ole pelin vika.