Steelrising-arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden lokakuun numerossa 238. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Vapaus, veljeys, voiteluöljy
Ranskalaisen Spiders-pelitalon pieni ja pippurinen kehitystiimi on tuonut markkinoille oman lisänsä trendikkääseen soulslike-genreen. Steelrising on sekoitus tyylilajiin sopivaa taistelua, ympäristön tutkimista ja pomokoitoksia maustettuna Ranskan vallankumouksen aikaisella vaihtoehtohistorialla. Musketöörien sijaan vapautta tallovat ja kansaa terrorisoivat kuningas Ludvig XVI:n luvalla mellastavat steampunk- hirvitykset.
Metallisia tuhokoneita vastaan lähetetään kuningatar Marie Antoinetten henkilökohtainen mekaaninen kumppani ja hovitanssija Aegis. Sen sijaan, että kuningatar ajaisi kakkua nääntyvän kansakunnan ruoka-aineympyrään, hän käskee Aegisin selvittämään mekaanisen armeijan heikkouden ja estämään seonneen kuninkaan suunnitelmat.
Vanhan koulukunnan soulslikelta tuntuva Steelrising muuttaa totuttua kaavaa vain aavistuksen. Aegis osaa aseiden käsittelyn lisäksi loikkia ketterästi ja vapaasti, eikä esteiden yli loikkaamista rajoita muu kuin sopivan laatikkokasan löytäminen.
Steelrisingin luvataan tarjoavan vauhdikasta liikettä ja aggressiiviseen pelaamiseen pohjautuvaa toimintaa. Aegis pystyy kantamaan kerrallaan paria erilaista asetta, jotka jakautuvat nopeisiin, hitaisiin ja elementaalisia ominaisuuksia omaaviin. Lisäksi tuhovälineillä on omanlaisensa erikoisliike, joka saattaa olla poikkeuksellisen näyttävä iskusarja, suojakilpi tai muuntuminen tuliaseeksi.
Suurin osa rivivihollisista pohjautuu puolentusinaan erilaiseen päätyyppiin, joita varioidaan Pariisin eri alueilla eri asein ja varustein. Sokkeloisen kaupungin tunnelma on pääpiirteittään kohdallaan, mutta hieman tylsä se on silti. Varsinkin seikkailun puoliväli tuntuu olevan yhtä vaalea muuria ja seinää eritasoisilla vaurioilla.
Pelin tasapainottelu haasteen ja Aegisin ylivoimaiseksi nousevien päivitysten välillä toimii tiettyyn pisteeseen saakka, mutta varsin pian ainoita aidosti haastavia koitoksia ovat yllättävän kekseliäät pomovastukset. Niissä Aegisin hyvin perusvarmaan liikkumiseen pitää keskittyä jo hieman enemmän. Mitään maata mullistavaa ei nähdä, sillä nopeat hyökkäykset, voimaiskujen ajoittaminen ja oikeaoppinen väistely perivät maan tälläkin kertaa.
Muutamien pomokoitosten yhteydessä näytti olevan tavallista, että terät viuhuvat Aegisin läpi tai että iskut napsahtavat kohdalleen selkeästi osuma-alueen ulkopuolellakin. Haastetta aiheuttavat turhan usein tekniset lapsukset, mutta loppuvastus puolestaan tuntuu olevan epäreilujen hyökkäyssarjojensa perusteella tapa saada Steelrisingille tavoiteltu ”vaikean pelin” leima.
Tutkimiseen kannustetaan ja kiipeily on usein palkitsevaa, mutta melkeinpä kaikki oleellinen on poimittavissa jo pääreitin varrelta. Tämä kampittaa harvoja oivaltavia kiipeilyosuuksia, joiden päässä on yleensä vain lisää yltäkylläisiä päivitysmateriaaleja salaisten aseiden tai upeiden panssarien sijaan.
On murheellista, että useista ilahduttavista seikoistaan huolimatta Aegisin seikkailu on teknisesti varsin kankea. Koin läpipeluuni aikana usein tilanteita, joissa peli jäätyi kymmeniksi sekunneiksi ennen jatkumistaan. Välianimaatioissa näkyi usein töksähtelyä ja puuttuvaa dialogia, jotka johtivat sekaviin tilanteisiin ja sotkivat draamaa.
Tarinan osalta nähdään myös positiivisia yllätyksiä. Kerronta niputtaa joukon Ranskan vallankumouksen silmäätekeviä kelvollisiksi sivuhahmoiksi, joiden kanssa käydään pitkiäkin keskusteluja kansakunnan tulevaisuudesta. Pelaaja voi ohjata, mihin suuntaan vallankumousta kehitetään ja mitkä periaatteet ovat nokkimisjärjestyksessä ylimpinä. Valinnoilla on selkeitä vaikutuksia tapahtumiin, joten potentiaalia useampaankin läpäisyyn löytyy.