Avaruus on toivoa täynnä
Haluaisitko koko galaksin keisariksi? Siinä tapauksessa minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia, ja aloitetaan hyvistä. Avaruushallitsijan ja -komentajan rooliin pääsee vuonna 2015 useammin kuin koskaan ennen, vaikka avaruusstrategian lajityyppiä pidettiin kuolleena jo vuosia sitten. Huhtikuun alussa, äskettäin saapuneen Homeworld-uusinnan vanavedessä, alan pelejä ilmestyi parhaimmillaan viikon jokaisena päivänä – ihan kirjaimellisesti. Sitten ne huonot uutiset: alan paras peli ilmestyi jo vuonna 1996, eikä siitä näemmä pane kukaan paremmaksi. Oliko se niin hyvä, vai eikö kukaan muu vain osaa mitään?
Se ihmepeli oli tietenkin Master of Orion II: Battle at Antares, jossa toimi kaikki. Pelissä oli avaruustaisteluja, jotka hämmästyttivät eeppisyydellään, ja siinä taistelivat pelaajan itse helposti suunnittelemat alukset minihävittäjistä planeettoja kertalaakista posautteleviin kuolontähtiin. Välissä tutkittiin kummallisia koneita, etsittiin uusia planeettoja ja neuvoteltiin outojen muukalaisten kanssa. Kaiken tämän on omaksunut huhtikuun scifipläjäyksen lupaavin peli, StarDrive 2.
Kun MoO II -takaumat alkavat pyöriä pelaajan päässä, on pian selvää, ettei se ole sattumaa. Galaksia valloitetaan, mutta kiusana ovat oudot muukalaiset, jotka iskevät kaikkien kimppuun hyperporteistaan. Niiden emoalus on nimeltään tietenkin Master of Orion II. Aika hienovaraista, pojat!
Kuulun niihin pelaajiin, jotka ovat vuosikausia etsineet korvaajaa tuolle legendaariselle pelille, ja hellyttävällä rakkaudella mestariaan kopioiva peli onnistuu hetkittäin vakuuttamaan, että tässä se vihdoin on. Ensimmäisen StarDriven tavoin pääimurina on alusten rakentelu ja taistelu, joita on kumpaakin parannettu. Kyytiin ladotaan aseita, panssaria, suojakenttiä, hävittäjähangaareita ja kaikkea muuta pikkukivaa, ja lopputuloksella on jopa väliä. Armadojen suurlaivat poraavat toisiaan näyttävästi tykeillä, jotka eivät edes osu ympärillä kieppuviin hävittäjiin, ja puolustustykit ja häirintälaitteet yrittävät epätoivoisesti estää valtavia ohjuspilviä. StarDriven 2:n avaruussodassa on näyttävyyttä ja munakkuutta, vaikka ruutukaappauksissa ylhäältä kuvatut alukset näyttävät hämäävän retrolta.
Hyvä on, ehkä tekoälyn suunnitelmissa olisi parantamisen varaa ja ehkä suurimmat taistelut hyydyttävät uudemmankin tietokoneen. Kyllä, tekoäly huijaa jollain tavalla aivan varmasti. Kyllä, ehkä kaikki on kopioitu aiemmista peleistä, mutta harvoin paketti on näin tasapainoinen. Jopa uusiakin ideoita nähdään, kuten avaruutta tutkiessa avautuvat minitarinat ja tehtäväketjut, joissa tutkitaan muun muassa salaperäisten muukalaishylkyjen alkuperää. Toisin kuin monilla muilla yrittäjillä, käyttöliittymä ja grafiikka ovat lisäksi niin selkeitä, ettei pelaajan tarvitse olla avaruussodan veteraani. Ala tarvitsee pelejä, joihin uskaltaa tarttua tulokaskin.
Kolmenkympin hintaisessa pelissä on sen verran yritystä, että toivoni elää. Ehkä se hyvin päivitettynä pääsee vielä tarpeeksi lähelle kopioimaansa legendaa. Kuten tekijöillä, minullakin on ehtymätön varasto toivoa.
7/10
Nätti avaruussota yrittää tyypilliseen tapaan voittaa alan suurmestarin, ja yritys on miellyttävän reipas.
Janne Pyykkönen