Starcraft II: Heart of the Swarm

Blizzard teki sen taas: äärimmäisen viimeistelty ja pelattava peli, joka ei vain vetoa lajityypin ystäviin vaan myös tekee monista sellaisia. Vaikka Wings of Liberty olikin mielestäni parempi, ero on hiuksenhieno.

4.4.2013 11:38

Starcraft II on pc-pelaamisen todellisia legendoja. Alkuperäinen Starcraft viihdytti tosiaikastrategian ystäviä 12 vuotta, joskin osittain pakosta, sillä jatko-osaa jouduttiin odottamaan hämmentävän kauan. Kun se vihdoin ilmestyi, se hurmasi paitsi pelisarjan ystävät myös monet sellaiset, joita koko genre ei yleensä kiinnostanut. Se on sitä Blizzardin magiaa. Sitten odoteltiin taas hieman lisää, sillä kuten muistetaan, Blizzard jakoi Starcraft II:n tarinan kolmeen peliin. Ja nyt se toinen niistä on täällä.

Tapahtui viimeksi Starcraftissa: Jim Reynor yhdessä kapinalliskaveriensa kanssa nousi vastarintaan Arcturus Mengskin johtamaa galaktista hallitusta vastaan. Useiden sattumien kautta kapinalliset saivat kuulla ihmeellisestä muukalaisartefaktista, jolla he voisivat pysäyttää universumia syöviä zerg-muukalaisia johtavan Queen of Bladesin. Miten? Queen of Blades oli aikanaan ihminen, jonka Mengsk petti ja jätti zergien korruptoitavaksi. Artefakti taas pystyi polttamaan pois korruption ja palauttamaan Kerriganin ihmisten riveihin. Ja siihen operaatioon se tarina sitten päättyi, koko universumia ravistelevaan cliffhangeriin.

Kuulostaako halluiselta ja lievästi sanoen korkealentoiselta setiltä? Sitä se on, sillä Starcraft II on avaruussaippuaoopperaa, jossa viiksiään pyörittelevät pahikset, rakkauskuviot ja vuosia vanhat kaunat muokkaavat miljardien kohtaloa. Ja nyt sitä herkkua olisi tarjolla lisää!

Starcraft II: Heart of the Swarm on todellakin Starcraft II:n ensimmäinen lisälevy ja kertoo täten trilogian synkän keskiosan. Sen, jossa sankarimme saavat toivoa, näyttävät menettävän sen ja aivan viime hetkillä saavat taas kipinän jatkaa kohti lopullista ratkaisua.

Tämän tragedian pääosassa nähdään Kerrigan, zerg-muukalaisrodun kuningatar ja ylimmäinen johtaja. Reynor kumppaneineen on tuskin ehtinyt Kerrigania pelastamaan, kun erinäiset tapahtumat kääntävät asetelman katolleen: nyt pelastusta kaipaakin Reynor, eikä sellaista hintaa olekaan, ettei Kerrigan sitä maksaisi suorittaakseen tehtävänsä.

Traaginen tarina kerrotaan 27 yksinpelitehtävän kautta. Aivan kuin alkuperäisessä Starcraft II:ssa, myös Heart of the Swarmissa Blizzard on onnistunut loihtimaan esiin toinen toistaan ihmeellisempiä tehtäviä. Yleensähän RTS-peleissä yksinpeli koostuu vain sarjasta tylsiä moninpelimatseja tekoälyn armeijoita vastaan, mutta ei Starcraftissa. Kaikissa tehtävissä on joku juju, jonka takia se vaatii ajattelemaan asioita eri tavalla ja tekemään jotain uutta.

Heart of the Swarm sekoittaa kuvioita lisää Kerriganin muodossa. Jo alkuperäisessä pelissäkin ohjattiin usein sankarihahmoja, mutta nyt Kerrigan tuntuu vielä sankarillisemmalta. Hän kerää pelin edetessä kokemuspisteitä, saa kokemustasoja ja avaa uusia kykyjä kykypuustaan. Niiden avulla Kerriganin voi muokata joko olemaan hirvittävä taistelukone, armeijaansa tukeva logistiikkahirmu tai jotain siltä väliltä.

Siinä sivussa sitten kierretään pitkin galaksia tuhoamassa milloin mitäkin vastustajia ja etsimässä vastauksia sekä zergien historiaa että Kerriganin kohtaloa käsitteleviin kysymyksiin. Alun perin olin hieman harmissani siitä, että Heart of the Swarmin yksinpelitarina on noin kolmasosan lyhyempi kuin alkuperäisessä Starcraft II:ssa, mutta sen pelattuani en niinkään. Ihan rehellisesti sanoen Blizzardilta tuntuu nimittäin loppuneen mehu jossain välissä.

Loppua kohti yhä useampi tehtävä on käytännössä vain zerg-hirmupallojen lähettämistä loputtomalta tuntuvia vihollispuolustuksia vastaan. Ne eivät ole vaikeita, mutta aikaa vieviä kylläkin. Resurssien kerääminen uutta häröpalloa varten kestää, ja tuntuu siltä kuin loppuajan saisi juosta sammuttelemassa tulipaloja pitkin karttaa.

Eikä tarinakaan ole mielestäni yhtä hyvä kuin Starcraft II:ssa. Koko juoni nojaa muutamaan elefantin kokoiseen aukkoon, jotka kuka tahansa pelaaja tajuaa välittömästi, mutta joita Kerrigan, mukamas universumin fiksuin tyyppi, ei vain huomaa. Ja niin sitten mennään kuin pässi narussa karua kohtaloa valitellen ja maailmoja olemattomien kaunojen takia tuhoten. Ja Kerriganin piti siis olla sympaattinen päähenkilö?

Mutta ei yksinpeli silti huono kokemus ole. Kyllä minä sen ilokseni pelasin ja siitä neljäksi päiväksi viihdettä sain. Loppujen saavutusten jahtaamisen ja korkeampien vaikeustasojen avulla pelattavaa irtoaisi vielä enemmän. Yksinpelikin on jo hintalapun arvoinen suoritus, mutta se on vain puolet Heart of the Swarmin tarjonnasta.

Paketin toinen puoli on tietenkin moninpeli eli syy, jonka takia monet Starcraft II:ta yleensäkään pelaavat. Blizzard ei ole keksinyt pyörää uudelleen, vaan pohjimmiltaan kyse on yhä tutusta moninpelikokemuksesta, josta yhdet pitävät kuin hullu puurosta ja toiset eivät voi sietää. Tukikohtien rakentelu, tuotantoketjujen optimointi, vastustajan kuvioiden arvailu ja hirveä klikkailutahti ovat yhä avaimet voittoon.

Blizzard on kuitenkin käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja tasapainottanut oikeastaan koko moninpelin uusiksi. Tavoitteena on ollut avata pelaajille uusia strategisia polkuja aikaisemmin käytettyjen vakiotemppujen rinnalle. Tiettävästi siinä on myös onnistuttu ja selvästi peli on yhä hauskaa, sillä siihen hurahtaneille kavereilleni on kirjoitushetkellä – alle viikko pelin ilmestymisen jälkeen – kertynyt jo pitkälti toistasataa pelattua matsia.

Itse en kuitenkaan osaa moninpelin tasapainosta vielä sanoa juuta enkä jaata, eikä siihen toki näin pieni arvostelutila riittäisikään. Siitä Blizzardille täytyy nostaa hattua, että se oikeasti yrittää saada useampia pelaamaan moninpeliä. Tarjolla on entistä paremmat harjoittelutyökalut, jotka kädestä pitäen opettavat, miten Starcraft II:ta kuuluu pelata. Kun pelistä löytyy myös erinomaisen hyvä ja toimiva vastustajanhaku, taito tai sen puute ei ole syy moninpelin skippaamiselle.

Kokonaisuutena Heart of the Swarm onkin juuri sitä mitä odotin: ihan laadukas ja viihdyttävä yksinpelikampanja, johon on selvästi panostettu reippaasti, sekä jo ennestään äärimmäisen laadukas moninpeli tuunauksilla varustettuna. Jos strategianaksuttelu yhtään kiinnostaa, Heart of the Swarm on kannattava ostos.

Huom. Heart of the Swarm on lisälevy ja vaatii alkuperäisen Starcraft II:n.

8/10
PeligenretStrategia
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätOnline, Väkivalta