Solar Ash -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun numerossa 228. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Reunalla kaunis on maailma
Indiestudio Heart Machine tuli tunnetuksi vuoden 2016 Hyper Light Drifterista, ja nyt kaksiulotteinen värikäs toimintaseikkailu saa kolmiulotteisen seuraajan. Solar Ash sijoittuu tekijöiden mukaan samaan universumiin, mutta kyse ei ole suorasta jatko-osasta. Pelin suunnittelijana on jälleen Aix Preston ja käsikirjoituksesta vastaa Zoë Quinn. Aluksi Solar Ash Kingdomina tunnettu peliprojekti aloitettiin pian HLD:n valmistumisen jälkeen.
Solar Ashin päähenkilönä on mystinen kaapuhahmo Rei, joka pyrkii pelastamaan kotiplaneettansa jättimäiseltä mustalta aukolta. Vastaus mustan aukon pysäyttämiseen löytyy tapahtumahorisontin tuntumasta mystisestä maailmasta, jossa on vinksahtanutta arkkitehtuuria, raunioita ja jättimäisiä muinaisia jäänneolioita. Rakennuksista ja pastelliväreistä tulee mieleen mobiilihitti Monument Valley, jättimäisistä välipomoista puolestaan Shadow of the Colossus.
Myöskään PlayStation-menestys Journey ei ole kaukana, sillä raunioiden kertomat tarinat ovat hiukan surumielisiä. Rei ei ole erityisen mielenkiintoinen hahmo, mutta pelimaailman välittämät palaset vihjaavat, että Solar Ashin kirjoituksessa on jotain henkilökohtaista. Sieltä täältä löytyy järkensä menettäneitä sivuhahmoja, joiden ahdistuksia voi ratkoa sivutehtävissä.
Ydinmekaniikaltaan Solar Ash on yksinkertaisen vauhdikas tasohyppely kevein toimintaelementein. Reillä on käytössään pikaluistimet, joilla kerätään vauhtia ja grindataan kaiteita pitkin. Lisäksi käytössä on lyhyt hidastustila ja mahdollisuus lassota kiinni sopiviin kiintopisteisiin. Siellä täällä olevat viholliset voi selvitellä perushyökkäyksellä, ja isommat aluepomot hoituvat tasohyppelemällä kelloa vastaan. Ohjaus on perushyvä, mutta vauhti tuntuu ohjauksessa epämääräisenä leijailuna, joka häiritsee tarkkuutta tai nopeutta vaativissa tilanteissa.
Näyttävä kenttäsuunnittelu ja tarkastuspisteiden vaihteleva sijoittelu tarkoittavat, että välillä epäonnistunut hyppy vaatii minuuttien hakeutumisen uuden yrityksen luokse. Välipomojen hyppelyreitit vaativat puolestaan yllättävän tiukkaa suorittamista kelloa vastaan. Turha toistaminen sotii muuten mutkattomaksi tehtyä pelikokemusta vastaan. Myös reittien etsiminen voi turhauttaa, sillä peli näyttää vain, minne pitäisi päätyä.
Esteettisesti Solar Ash on erottuva kokonaisuus, sillä tyylitelty maailma on värikäs paketti ja kaupunkien raunioissa on hienoja yksityiskohtia menneistä maailmoista. Pelkistetyt hahmomallit sopivat tähän hyvin, ja erilaisia visuaalisia keinoja on käytetty siellä täällä muistuttamaan, että seikkailu tapahtuu mustan aukon mysteerien tuntumassa. Äänissä ja ääninäyttelyssä ei ole moittimista, mutta makea musiikkiraita muistuttaa itsestään aivan liian harvoin.
Parhaiten Solar Ash sopii kolmiulotteisten tasohyppelyiden ystäville, joita ei haittaa hetkittäinen turhauttavuus muuten virtaviivaisessa ja vauhdikkaassa väriseikkailussa.