Sly Cooper -pelisarja on aina ollut PlayStation-pelurien keskuudessa pidetty, ymmärrettävistä syistä. Kukapa ei pitäisi hemaisevan sarjakuvamaisesta, mutta äärimmäisen pelattavasta hiippailuseikkailusta? Niinpä reaktiot olivat todella positiiviset, kun monen vuoden tauon jälkeen horisontissa paistoi uusi Sly Cooper -peli. Mutta hetkinen – kehitystiimi on vaihtunut! Tämän kuultuaan monen innostus vaihtui huoleen: noinkohan uusi kehitystiimi tajuaisi pesukarhuvarkaan yhtä hyvin kuin sarjan luojat?
Vastaus kysymykseen ei ole yksiselitteinen. Pelin kehityksestä vastasi Sanzaru Games, joka tunnettiin aiemmin lähinnä Sonyn pelien HD-uusintaversioista, muun muassa mainiosta Sly HD Trilogy -kokoelmasta. Valitettavasti tämä ensimmäinen oma teoskin tuntuu vahvasti siltä, kuin kehitystiimi olisi parhaansa mukaan koettanut seurata Sucker Punchin nuotteja oman sävellyksensä sijaan.
Pelin tarina on ainakin yhtä korkealentoista kamaa kuin aiemminkin. Aiempien pelien tapahtumien jälkeen Sly-pesukarhu on varaskoplansa kera jäänyt eläkkeelle ja elelee mukavaa elämää, kun Bentley-kilpikonnalla on huonoja uutisia: hänen rakentamansa aikakone on varastettu! Asialla ovat tietenkin elämää suuremmat kelmit, jotka aikovat hyödyntää keksintöä tehdäkseen pahaa läpi historian. Joten mitäpä muutakaan tiimi voisi tehdä, kuin hypätä vara-aikakoneen kyytiin ja lähteä läpi ajan kulkevaan takaa-ajoon palauttamaan asioita oikealle radalleen.
Käytännössä tämä on tietenkin sujuva tekosyy sille, että nykyaikaa mukailevan aikakauden sijaan Sly Cooper: Thieves in Time sijoittuu useampaan historiankirjoista poimittuun ajanjaksoon, joista jokaisessa joku Slyn esi-isä sattui olemaan tapahtumien keskellä. Aikamatka vie muinaisesta Japanista villiin länteen, Robin Hood -henkiseen Englantiin, muinaiseen Arabiaan ja ties minne muualle.
Ikoniset aikakaudet ovat tuttuja lukemattomista elokuvista, kirjoista ja muista teoksista, joista olisi voinut nostella yhtä ikonisia kohtauksia ja ideoita koko rahan edestä. Mutta jostain syystä näin ei ole tehty, vaan kehitystiimi kulkee läpi ajan käsijarru päällä. Aika heikkoa, kun esimerkiksi feodaaliajan Japanista ei ole keksitty mitään sushiravintolaa tai geishatanssiesitystä lennokkaampaa tavaraa.
Jos ideat eivät ole lennokkaita, niin kenttäsuunnittelu onneksi on. Jokainen aikakausi on tyyliltään ja ilmeeltään uskollinen esikuvalleen. Ne esitetään suurempina avoimina pelialueina, jotka ovat täynnä erilaisia kerättäviä esineitä ja salaisuuksia. Minusta pelin hauskinta sisältöä olikin hypätä Slyn saappaisiin ja vain tutkia näitä avoimia keskusalueita. Puhtaan keräilyn ilon ohella näin voi hankkia virtuaalivaluuttaa, jonka avulla voi sitten ostella rikollisporukalle uusia leluja ja temppuja.
Varsinaiset tehtävät tapahtuvat yhä suljetuissa kentissä, jotka jälleen tuovat enemmän kuin vähän mieleen aiemmat Sly-pelit.
Thieves in Time on todellakin pelattavuudeltaan yhä tuttua Slyta – kepeää tasohyppelyä, jota on maustettu hiippailuelementeillä ja kelmeilyllä. Kullakin pelin sankareista on tietenkin yhä oma pelityylinsä. Rullatuolissaan huristeleva Bentley-kilpikonna ei tasohyppele, vaan hiippailee, hakkeroi ja piiloutuu. Murray-virtahepo taas muksii kumoon kaiken vastaantulevan. Sly tekee vähän kaikkea, miten pelaaja sitten haluaakaan pelata. Uutuutena jo mainitut Slyn esi-isät liittyvät myös mukaan kööriin ja tuovat valikoimaan oman mausteensa. Pääasiassa heillä pelaaminen on kuin vähän erinäköisellä Slylla pelaisi, mutta jokaisella on oma erikoiskykynsä.
Sly Cooper -pelistä kun on kyse, tasohyppelykaavaa sekoitetaan vähän väliä erilaisilla minipeleillä. Bentley hakkeroi tietokoneita milloin sivuttain vierivällä räiskintäpelillä, milloin pelaamalla älypelejä. Joskus tehtävä voi muuttua vaikka yllättäen rytmipeliksi, kun Murrayn pitää geisha-asussa tanssia villisikavartijat hurmokseen, jotta Sly voi hiippailla taustalta ohi. Minipelit kärsivät usein löperöstä toteutuksesta tai aivan liian matalasta vaikeustasosta. Esimerkiksi mainittu tanssiminipeli oli niin unettavan helppoa hommaa, että olisin päässyt sen läpi silmät kiinni.
Kuten yleensäkin, hahmoaan ei saa valita itse, vaan tehtävästä riippuen on pelattava vuoroin jokaisen hahmon saappaissa. Minua tämä ärsytti, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että Slyn vapaa hyppely ja hiippailu on pelien parasta sisältöä. Bentleyn C-luokan Metal Gear -hiippailu tai Murrayn itseään toistava mätkyttely eivät ole läheskään yhtä hauskaa, joten huokailin syvään aina, kun toinen kaksikosta nousi asentoon seuraavaa tehtävää varten. Mutta eipä peliä tästä voi syyttää, makuasioitahan nämä ovat.
Siitä sen sijaan voi, että aikakaudesta toiseen touhussa on sama kaava. Jo toisessa maailmassa huomaa, että uusista hahmomalleista huolimatta viholliset ovat käytännössä samoja kuin viimeksikin, eikä niitä vastaan taisteleminen ole edes kovin hauskaa. Aivan liian moni tehtävä tuntuu vasurilla kyhätyltä täytemateriaalilta, jossa hieman kärjistetysti useiden lataustaukojen kautta tehty matka maailman läpi tehtäväpaikalle kestää kauemmin kuin itse tehtävä. Ja sitten tätä toistetaan seuraavat kahdeksan tuntia.
Thieves in Time kärsii hieman samasta ongelmasta kuin Simpsonit. Alkuperäinen sarja oli hillitön menestys, koska sitä kehitti ydinporukka, jolla oli Ideoita isolla I:llä. Kun tämä porukka on vaihtunut, tilalle on jäänyt kokoelma varmasti hyvää tarkoittavia ja asiansa osaavia ihmisiä, jotka yrittävät sitten kopioida edeltäjiensä tyyliä ja mukailla sitä. Simpsonien tapauksessa tämä tarkoitti sitä, että taso romahti niin alas, etten nykyään viitsi edes katsoa koko roskaa. Thieves in Time ei ui näin syvällä, sillä kyseessä ei ole huono peli, mutta ei mitenkään erinomainenkaan.
Mukaan mahtuu kyllä muutamia oikeasti toimivia ja hauskoja hetkiä, eikä klassinen Sly-tasohyppely ole vieläkään muuttunut tympeäksi, mutta näitä hauskoja hetkiä on suhteessa liian vähän. Turhan iso osa pelistä on virkamiesmäistä ja jopa tylsää puurtamista.
Tuloksena on siis pettymys. Ei sen takia, että Sly olisi huono, vaan sen takia, mitä se olisi voinut olla. Uusi Sly Cooper vuosien tauon jälkeen! Pelikenttänä eri aikakaudet ja maailmat! Miettikää mahdollisuuksia! On miltei rikollista, että tämän jälkeen saadaan sitten ihan kiva -perustason tasohyppely. Toki tämäkin on parempi kuin ei lainkaan uusia Sly Cooper -pelejä, mutta kaikesta huolimatta: jos sarja saa vielä jatkoa, kuten taas vihjaillaan, toivottavasti ensi kerralla ruorissa on taas alkuperäinen tiimi.