Kovempaa peliä Hongkongissa
Sleeping Dogs: Definitive Edition on jälleen oiva muistutus, kuinka nopeasti aika kultaa muistot ja kuinka nopeasti silmä tottuu laadukkaampaan peligrafiikkaan. Hongkong-toiminnan definitiivinen versio näyttää ensisilmäyksellä juuri siltä kuin alkuperäinen Sleeping Dogs näytti parin vuoden takaisissa muistikuvissa, mutta suora vertailu paljastaa täysin toisenlaisen totuuden. Vanhan sukupolven versio onkin yhtäkkiä yllättävän karu ja rosoinen, ainakin uuden ja kiiltävän rinnalla.
Ulkoasun kohennus on sinänsä yllättävän tärkeä seikka, sillä Sleeping Dogsin viehätys alkujaankin nojasi Hongkongin visuaaliseen ilmeeseen ja eksoottiseen tunnelmaan. Nyt avoimessa kaupungissa tulee hortoiltua entistä enemmän vain ympäristöjä ja ihmisvilinää ihastellen, vaikka jo vanhalla sukupolvella päätään nostaneet ruudunpäivitysongelmat vaivaavat myös uuden sukupolven versiota.
Varsinaista pelaamista tekniikka ei liiaksi asti häiritse, eikä Sleeping Dogsin perusmekaniikka ole ehtinyt vanhentua kovinkaan paljoa muutamassa vuodessa. Ympäristöä mukavasti hyödyntävät nyrkkikahakat jaksavat viehättää, hieman kepeiltä tuntuvilla ajoneuvoilla liitäminen on hauskaa, ja yllättävän pieneen rooliin jäävää räiskintääkin voisi pelata enemmänkin kuin mitä pelillä on tarjottavanaan. Sleeping Dogsin ehdottomiin vahvuuksiin lukeutuukin, että sen tarina ja sympaattiset hahmot tukevat pelitilanteita onnistuneesti.
Sleeping Dogs on noussut alkuperäisen julkaisunsa jälkeen jonkinasteiseen kulttiasemaan, ja enemmän ja vähemmän laadukkaat lisäsisällötkin sisältävä Definitive Edition kelpaa paremmin kuin hyvin näyttämään, mistä pelissä on kyse. Sitä vaivaavat yhä pelimaailman jonkinasteinen tyhjyys ja tekniset hiomattomuudet, mutta sitä voi lämpimästi suositella uusille tulokkaille ja uudelleenpeluuta harkitseville.