SimCity

Pelasin SimCityä EA:n Origin-palvelun tilastoinnin mukaan pelin julkaisupäivän aikana seitsemän tuntia. SimCity-sovellus oli käynnissä koneellani varmasti tuon ajan, joten teknisesti asian voi toki näin ilmaista. SimCityn pelaamisen sijaan vietin kuitenkin suurimman osan tuosta ajasta puuhastellen kaikkea muuta ja vilkuillen välillä, millaista virheilmoitusta tarjolla olisi.
Toisinaan tuijottelin käynnistysikkunaa, joka ilmoitti päivittävänsä peliä. Ruudun sivussa seisseen tietoruudun mukaan olisin voinut päivittää pelini Digital Deluxe -versioon vaivaista parin kympin korvausta vastaan, mutta en ollut varma, olisinko sittenkään pitänyt paketin tarjoamia eurooppalaisia kaupunkimaisemia hinnan väärtinä aloitusruudun pilvenpiirtäjämaiseman sijaan. Sekaannuksen lomassa pääsin jopa luomaan neljä kaupunkia, mutta rakentamaan en päässyt ensimmäisen seitsemän tilastoidun pelitunnin aikana lainkaan.
Ja opettavainen kokemus SimCity on ollutkin. Toivottavasti. Toivottavasti seuraavan kerran, kun studiot päättävät vaatia pakollisen verkkoyhteyden perinteisesti yksinpeliksi mielletyssä pelissään, ne osaavat myös varautua julkaisuryntäykseen riittävällä palvelinkapasiteetilla.
SimCityn verkko-ongelmat ovat todennäköisesti lähes identtisistä ongelmista kärsineen Diablo 3:n tapaan pitkälti julkaisuvaiheen murhe. Siltikin on vaikeaa erottaa peliä sitä ympäröivistä palveluista. SimCity on osiensa summa, ja yksi osa jättää todennäköisesti monen pelaajan suuhun karvaan maun riippumatta muiden osien laadusta. On kieltämättä totta, että peli ei toiminut käytännössä lainkaan ensimmäisen vuorokautensa aikana. Toisaalta en kuitenkaan henkilökohtaisesti todistanut ongelmia enää julkaisupäivän taituttua, ja peli toimi aivan normaalisti aina pelatessani.
Verkkotoiminnot sopivatkin tavallaan luontevasti SimCityn uuteen rakenteeseen. Pelaajat eivät rakentele kaupunkejaan tyhjiössä, vaan kaupungit ovat aina osa suurempaa aluetta. Alueilla on 2–16 kaupunkipaikkaa, joita hallitsemaan voi hypätä kuka vain, ellei aluetta ole varannut vain kutsuvieraille. Periaatteessa pelaajien ei pitäisi koskaan joutua pelaamaan yksin, elleivät he niin nimenomaisesti halua tehdä.
Ainainen verkkopeli toimii tosin vain teoriassa. Tyhjien kaupunkipaikkojen ja kunnolla pelattujen naapurikaupunkien löytäminen alueselaimen kirjosta on jotakuinkin mahdotonta, ellei yhteispeliin ole tarjolla tuttuja kavereita. Useimmiten käynnissä olevat pelialueet ovat joko täyteen pakattuja tai pullollaan pelikavereiden hylkäämiä kaupunkeja. En myöskään missään vaiheessa saanut yhtään naapuria aloittamiini peleihin, vaikka tilaa oli reilusti ja aikaa ehti kulua useampia päiviä. Niinpä SimCity kääntyy mielenkiintoisen idean kautta todennäköisesti yksinpeliksi, joka on naamioitu verkkopelin kuosiin.
Alueajattelu on keskeinen asia myös pelimekanismien kannalta. Yksittäisille kaupungeille varattu tila on niin ahdas, ettei rajallisista resursseista voi millään saada kaikkea irti tilan puitteissa. Teollisuuden, peruspalveluiden, kauppojen ja asuintilan mahduttaminen samaan kaupunkiin saattaa toimia aluksi hyvin, mutta kasvun myötä tila ei yksinkertaisesti riitä kaiken toteuttamiseen samojen rajojen sisällä.
Järjestelmä vaatii totuttelua, mutta useamman epäonnistuneen kaupunkikokeilun jälkeen tajusin, että erikoistuminen ja usean kaupungin pelaaminen on tie onneen. Erikoistumisvaihtoehtoja kaupungeille on ainakin periaatteessa paljon. Yhden maatilkun öljyvaroista voi jalostaa yhdessä ostettujen tai louhittujen metallivarojen kanssa prosessoreja, joista voi jalostaa edelleen tietokoneita ja televisioita. Likaisessa teollisuuskaupungissa on mälsä asua, joten työntekijät voivat saapua paikalle ihanaan tuulienergiaan luottavasta naapuripitäjästä kaupunkien välillä kulkevalla bussilinjalla. Kun väkirikkaassa yliopistokaupungissa ei ole tarpeeksi hulppeita shoppailukohteita koulutetulle eliitille, voivat he matkustaa junalla ostoksille viereiseen turistiparatiisiin.
Kuvio toimii hyvin yksin pelattaessa, mutta voisin kuvitella organisoimattoman 16-henkisen moninpelin olevan yhtä helvettiä. Osa erikoistumisratkaisuista on selvästi haastavampi saada tuottoisaksi, mikä lopulta määrittää myös pitkälti alueen onnistumista. Esimerkiksi oma teollisuusparatiisini tuotti miljoonatuloja päivittäin, mutta alueen duunariluokan tuottanut kaupunki oli jatkuvasti täynnä tyytymättömän rahvaan hylkäämiä asuntoja.
Jos koukuttavuus olisi jonkinlainen luotettava mittari muun pelin laadusta, kuuluisi Maxisin kaupunginjohtajasimulaattori pelien parhaimmistoon. Vaikka vähän hävettääkin myöntää, niiden ensimmäisten seitsemän ”pelitunnin” jälkeen kellotin SimCityä kolmeen päivään lähes 30 tuntia.
Ja kyllä, SimCity on hyvä peli. Se ei kuitenkaan ole sitä koukuttavuutensa vuoksi. Pitkien sessioiden loppupuolella tunsin jatkavani pelaamista lähinnä siksi, että peli tarjosi koko ajan jotain, mitä saatoin kehittää ja tehdä paremmin. Pelaaminen on hauskaa ja palkitsevaa, mutta ei välttämättä enää kuudennella tai kymmenennellä perättäisellä pelitunnilla. Ei myöskään ole hyvä merkki pelin kannalta, että usein kaupunkini tuntuivat pärjäävän ihan hyvin itsekseen, lukuun ottamatta syystä tai toisesta tyhjeneviä rakennuksia, jotka on pakko raivata uusien tieltä. Itse asiassa koko raivausmekanismi tuntuu olevan olemassa, jotteivät pelaajat jättäisi kaupunkejaan tuottamaan verotuloja ja lähtisi puuhastelemaan omiaan. Onkin vaikeaa arvioida, vieläkö SimCity jaksaa koukuttaa esimerkiksi Civilizationien tapaan sittenkin, kun kelloon on kertynyt reilusti toistasataa pelituntia.
SimCity joutuu, ansaitusti tai ei, kärsimään takuulla peliyhteisön silmissä julkaisunsa ongelmista. Toisaalta on sääli, että oikeasti hyvä peli joutuu kärsimään vain siksi, että peli olikin odotettua suositumpi. On myös sääli, että SimCity on sosiaalisista uudistuksistaan huolimatta yhä toimiva yksinpeli, jota ei voi pelata perinteisen yksinpelin tapaan ilman palvelinyhteyttä. Pakolliseen verkkoyhteyteen perustuvat kopioinninestojärjestelmät, vaikka ne kiedottaisiinkin verkkopalveluihin, lienevät tuskin kenenkään kannalta houkuttelevin vaihtoehto.
Vieläköhän esimerkiksi vuoden tai viiden vuoden päästä SimCityn julkaisun ongelmista käärmeissään olleet pelaajat jaksavat muistella pahalla? Vai joko silloin olisi aika tunnustaa, että lopulta vain marginaalista osaa pelin eliniästä vaivanneista ongelmista huolimatta SimCity on oikein hyvä peli.