Varjojuoksua verkossa
Kyberpunk-roolipelijärjestelmä Shadowrun elää nyt todellista kulta-aikaa, mikäli mittarina pitää siihen pohjautuvien pelien määrää. Harebrained Schemesin Shadowrun Returns jatko-osineen oli pienimuotoinen hitti, ja nyt samoille apajille pyrkii Cliffhanger Productionsin aikaisemmin Shadowrun Onlinena tunnettu Shadowrun Chronicles: Boston Lockdown. Nimenvaihdoksesta huolimatta netti on pelissä edelleen hyvin vahvasti läsnä.
Shadowrun-maailmassa mystinen ilmiö on lähitulevaisuudessa tuonut maailmaan taikuuden ja klassiset fantasiarodut peikkoineen ja lohikäärmeineen. Uudet fantasiarodut elävät uudessa maailmassa suhteellisen sulassa sovussa ihmispopulaation kanssa, ja uusi aika on luonut uuden ammattikunnan: erilaisia enemmän tai vähemmän arkaluonteisia keikkoja hoitavat ”deckerit”, joita Shadowrun-pelaajat edustavat.
Siinä missä Shadowrun Returnsit olivat vuoropohjaisia ja suhteellisen perinteisiä roolipelejä, lainaa Shadowrun Chronicles enemmän X-COMeista ja muista vuoropohjaisista yksikköstrategioista. Hahmoilla on kaksi liikkumisrataa, joista lyhyemmän rajoissa pysymisen jälkeen hahmo pystyy vielä toimimaan. Sivuhyökkäykset ja erilaisten suojien käyttö on ensiarvoisen tärkeää, samoin lähitaisteluhyökkäysten korostettu tehokkuus tuliaseisiin nähden.
Periaatteessa Shadowrun Chronicles on eroistaan huolimatta hyvin lähellä ensimmäistä Shadowrun Returnsia. Pienehkö keskusalue tarjoaa kauppoja ja uuden tehtävän, jonne pakollisten valmistautumisrituaalien jälkeen siirrytään taksilla. Käsikirjoitus on suhteellisen yksinkertainen, eikä mitään varsinaista maailmankarttaa ole.
Pelin taktinen taistelu on toimivaa, mikä on hyvä juttu, sillä paljon muuta se ei tarjoakaan. Noin viidentoista tunnin mittainen kampanja sisältää lähes pelkästään erilaisia tappotehtäviä, ja pöytäesikuvan monipuoliset hakkerointi- ja muut mahdollisuudet on sivuutettu. Taistelu suosii vahvasti lähitaistelijoita, sillä lähihyökkäykset osuvat yleensä aina, eikä esimerkiksi mitään Overwatch-tyylisiä puolustusmekanismeja tunneta. Varsinainen hahmonkehitysjärjestelmä on kuitenkin kattava ja tarjoaa pelaajille riittävän mahdollisuuden erikoistumiseen. Hahmonluontiprosessi on sen sijaan lähinnä nyanssi, sillä eri rotujen väliset taito- ja muut erot ovat lähinnä kosmeettisia.
Shadowrun Chroniclesin hienoimpia osa-alueita on sen lähes täydellinen verkkopainotteisuus. Se hakee aitoa roolipelikokemusta käytännössä pakottamalla pelaajat yhteistyöhön. Keskusmaailma on pullollaan pelaajia, joiden kanssa yhteistyön aloittaminen on tehty helpoksi. Ja hyvä niin, sillä tekoälyn ohjaamat hahmot eivät ole kovinkaan hyvä vaihtoehto. Nettikomponentin suurin ongelma oli ainakin pelin julkaisuvaiheessa se, ettei pelin palvelinjärjestelmä selkeästi ollut varautunut tällaisiin pelaajamäärin. Hidastelut ja verkkoviive ovat liian usein vihollisia tai huonoja pelikavereita suurempia uhkia.
Shadowrun Chronicles: Boston Lockdown on periaatteessa hyvä yritys tuoda pöytäroolipelikokemus tietokoneruudulle. Yksinkertainen tehtävärakenne, kömpelöhkö käsikirjoitus ja verkko-ongelmat valitettavasti eivät tee kokemuksesta ihan täysipainoista. Taistelujärjestelmä on kuitenkin mielenkiintoinen ja toimiva, ja verkkototeutuksen oikut johtuvat ilmeisesti puutteellisesta palvelinkapasiteetista. Niinpä viivan alle jäävä lopputulos on kaikesta huolimatta positiivinen. Kunhan palvelinongelmat saadaan ratkaistu ja Cliffhanger saa peliinsä mahdollisesti monipuolisempaa tehtäväsisältöä, on Shadowrun Chroniclesissa todellista potentiaalia.