Tekijä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: 3DS
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: Ei
Verkossa: 2
Pelonseikaisia paljastuksia
3DS:n omistajat voivat vihdoinkin huuhtoa Resident Evil: The Mercenaries 3D:n karvaan maun pois suustaan. Etupäässä tekniikkademoa muistuttanut pienrymistely on vihdoin saanut rinnalleen täysiverisen Resident Evilin, jota Capcom ja itse Nintendokin on ahkerasti käyttänyt ennakkoon taskukonsolin teknisillä tehoilla pullistelussa. Korean ulkokuoren alta paljastuu myös viihdyttävä kauhutoiminta.
Sarjan jokainen uusi peli joutuu painimaan sen tosiseikan kanssa, että sarjan aikoinaan uusille urille johdattanut Resident Evil 4 mielletään yhä yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista peleistä. Toiminnallisempi kaava osoittautui sen verran suureksi hitiksi, että Resident Evil 5 tyytyi pitkälti toistamaan kaiken perässä vieläkin ruudinkatkuisempana. Revelations vuorostaan vastaa huutoihin, jotka kaipailevat Resident Eviliin alkuperäisissä osissa suuremmassa asemassa ollutta selviytymiskauhua, jonka vaatima tiiviimpi rakenne istuukin mukavasti taskumuotoon.
Räiskintäpainotustakaan ei suinkaan hylätä, vaan toiminta kiihtyy matkan varrella tasaiseen tahtiin. Peli yrittääkin tarjota hieman kaikkea kaikille jakamalla tyylit eri hahmoilla pelattaviin kappaleisiin. Jill Valentinella seikkaillessaan pelaajat yleensä tutkivat uudenlaisia zombihirviöitä vilisevän Queen Zenobia -risteilijän uumenia tunnelmaa imien, luoteja säästellen ja erilaisia avaimia keräillen. Chris Redfield vuorostaan tyytyy rymistelemään tiensä vihollisjoukkojen läpi ilman sen suurempaa huolen häivää.
Tarinallisesti Resident Eviliä ei keksitä uudelleen, vaan juoni on yhä melko tuttua bioterroristien ympärillä pyörivää huttua ja dialogi tutun puisevaa. Chrisin taipale kuitenkin alkaa mielenkiintoisesti etsimällä lumimyrskyn silmässä bioterroristien Valkoinen Mökki -lentotukikohtaa, jonka nimi tosiaan on ihan pelissäkin suomeksi. Jo on aikoihin eletty! Pelin ilmeinen Suomi-kuva tosin poikkeaa todellisuudesta jylhine vuoristomaisemineen, ellei sitten bioterrori ole uudelleenmuotoillut maastoakin…
Ote kunnossa
Pelityylien sekoitussuhde tuntuu sopivalta, vaikka ennen pitkää myös Jillin ja tämän BSAA-partneri Parker Lucianin taipale äityy koko ajan toiminnallisemmaksi. Revelations kuitenkin tekee reilusti parempaa työtä kepeiden ahdistuksien ja säikyttelyjen suhteen läpi pelin kuin vaikkapa sarjan viides osa. Kapeat käytävät, lukuisat ovet ja mutanttizombit toimivat erinomaisesti olan takaa kuvatussa Resident Evilissä, mikä luo Queen Zenobiassa etenemiseen aiemmista osista tutun kartanomaisen tunnelman.
Yksi pelin näkyvimpiä lisäyksiä ja tunnelmanluojia on Genesis-laite, jolla voi skannata ympäristöä ja vihollisia kuin Metroid Primessä konsanaan. Skannatuista kohteista ei kuitenkaan irtoa infoa vaan tuiki tarpeellisia esineitä, mikä tuo etenemiseen ja vihollisten kohtaamiseen uudenlaista välttelytaktikointia. Luodit ja parantavat yrtit ovat muutoin melko harvassa, joten pelaajan on pysyteltävä tarpeeksi kaukana elossa olevista vihollisista skannatakseen nämä parhain mahdollisin prosenttiluvuin. Kuolleidenkin kohteiden tutkiminen käy, joskin tulos on niukempi ja rohtojen haaliminen hitaampaa.
Kuten jo The Mercenaries 3D osoitti, Resident Evil 4:n ja 5:n ohjaus ja toiminta taittuvat 3DS:llä mallikkaasti. Revelationsissa voi halutessaan tähtäillä joko olan yli tai hahmon silmin, joissa molemmissa voi liikkua vapaasti ilman suurempia ongelmia. Sarjan tavaramerkkimäistä kankeutta on saatu karsittua vuosien varrella asteittain, mikä näkyy myös Revelationsissa.
Mikäli tarjolla olevat näppäinvaihtoehdot eivät tunnu istuvan omaan käteen, voivat kotikonsolimaisempaa sulavuutta kaipailevat tarttua 3DS:n uuden Pro-ympyräohjaimeen, joka viimeistään korjaa tilanteen. Capcom onnistuu myös sujuvoittamaan esineiden ja aseiden perinteistä vaihtorumbaa, mistä osittainen kiitos kuuluu yksinkertaistetummalle ja automatisoidummalle tavaravalikolle. Sen hoitaminen sujuu nyt vaivattomasti kosketusnäyttöä näpäyttelemällä.
Näyttävää ja toimivaa
Muutamien kömpelyyksien minimointiin vaikuttaa totta kai myös vihollisten laahustavampi luonne, mutta vain alkuun. Ennen pitkää tämäkään ei enää onnistu epäkuolleiden paikatessa aivottomuuttaan yllättävillä liikkeillä sekä isommilla ja vaarallisemmilla vihollisjoukoilla. Tottahan toki eteen lapataan aina vain vaarallisemmiksi muuttuvia mutantteja, ja vihollisten seassa saa tarpoa kieli toden teolla keskellä suuta. Näiden jälkeen mieli kaipaakin jo astetta toiminnallisempaa otetta, joten Chrisin edesottamukset toimivat erinomaisena vaihteluna.
Ennen kaikkea peli on tekninen taidonnäyte, sillä Capcomin taskumuotoon taittuneella MT Frameworks -pelimoottorilla saadaan taskukonsolilla aikaiseksi erittäin näyttävää grafiikkaa, joka vieläpä näyttää entistäkin paremmalta 3d-tehoste päällä. Kehittäjät eivät suotta ole leveilleet ennakkoon Resident Evil: Revelationsin ulkoasulla, sillä peli on niin ympäristöjen yksityiskohtien kuin hahmojen animaatioidenkin osalta 3DS:n graafinen virstanpylväs. Jopa The Mercenaries 3D:ssä nähdyt graafiset takkuilut ovat saatu hiottua pois.
Kokonaisuutena Revelationsin hillitympi pääkampanja ei ehkä ole sarjan mullistaja, mutta se suoriutuu Resident Evilin lukuisista eri peruselementeistä onnistuneesti ja lähes rutiininomaisella taidolla. Se on Resident Evil sekä hyvine että rasittavine hetkineen, jotka toisaalta kuuluvat sarjan luonteeseen. Sen viimeaikaisista osista hieman poikkeava ote on tervetullutta vaihtelua niin itse Revelationsiin kuin koko sarjaankin, joka tuntuu muutoin menevän ylitseampuvan Hollywood-toiminnan suuntaan.
Revelations jatkaa Super Mario 3D Landin ja Mario Kart 7:n jalanjäljissä valamalla lisää uskoa 3DS:ään ja sen pelivalikoimaan. Täytyy vain toivoa, että muut kehittäjät seuraavat laatutason perässä.