Pelin virallinen nimi: Pokémon Black/White Version 2
Pelisarja: Pokémon
Pelityyppi: Roolipeli
Kehittäjä: Game Freak
Julkaisija: Nintendo
Alustat: DS
Jakelumuoto: levyllä
Julkaisupäivä: Myynnissä
Ikäraja: 3
Pegi-merkinnät: verkko
Pelaajamäärä samalla koneella: 1
Pelaajamäärä verkossa: 2
Vain kokeneille kouluttajille
Kuvitelkaapa mielessänne jo yli 15 vuotta paranneltu ja viilattu roolipeli, jonka syvyys saa Monster Hunterinkin kalpenemaan ja jonka monipuolinen taistelujärjestelmä kattaa satoja eri hyökkäyksiä ja erikoiskykyjä. Aivan, Pokémoninhan minä juuri kuvailin. Sen värikkään ”lastenpelin”.
Moinen ajatusleikki on tarpeen siksi, että taskuhirviöiden nimi herättää tiettyjä odotuksia jo sarjaa pelanneissa ja ennakkoluuloja sitä pelaamattomissa. Ne kannattaisi unohtaa, sillä uuden Black/White Version 2 -pelin myötä Pokémon on taas hiukan parempi, vaikka tämä ei olekaan paras valinta tulokkaalle.
Uusi peli on fanipalvelua niille, jotka ovat pysyneet Pokémonien kärryillä viime vuodet pelaten läpi myös edellisen eli Black/Whiten. Tarina sijoittuu samalle Unovan seudulle, joka on Poké-versumin vastine USA:lle, ja nyt solmitaan umpeen aiemmin auki jääneitä juonenpätkiä. Pääpaino on kuitenkin pelaamisessa, ja pelaajaa vauhditetaan eteenpäin monella tapaa: peruskyvyt aukeavat nopeasti ja sivuhahmot hosuvat jatkuvasti tyyliin: ”Tässä tämä póke-pallo, tiedät mitä tehdä”.
Melkein voi tuntea kädet, joilla sankaria työnnetään harteista eteenpäin.
Toisin kuin viimeksi, veteraanien pieksettäväksi tarjotaan jo heti alussa Psyduckin kaltaisia klassikko-pokéja Unovan alueen uutuuksien sijasta, ja pelin ns. pokédex-hirviövalikoima on ennätyksellisen monipuolinen. Lopussa käydään Pokémanian maailmanmestaruuskisoja, joissa vilisee tuttuja naamoja vuosien varrelta.
Raivostuttavan Gary Oakin muistavat pelaajat arvostavat sitä, että alussa nimetään omalle hahmolle rakas kilpailija. Hänen emo-tukkansa herättää raivoa jo ennen kuin hyypiö valitsee itselleen vääjäämättä hirviön, joka on vahva juuri sinun hahmosi valintaa vastaan. Poké-maassa on muutenkin menossa kokeellisen parturoinnin kausi: miespuolisella pelihahmolla näyttäisi olevan päässä kuollut karhu, ja tyttö luottaa prinsessa Leia -donitsien sekä pupukorvien luonnottomaan yhdistelmään.
Haastettakin on enemmän kuin tavallisesti, sillä erikoisesti jopa tienvarsien tykinruoka-kouluttajat on osin varusteltu järkyttävän voimakkailla taskuhirviöillä. Itse pääasia eli keräilykin on nautittavampaa kuin koskaan, sillä uusi Habitat-ominaisuus kertoo, millainen oliokavalkadi pyörii milläkin alueella. Melkein voi uskoa, että tällä kertaa ne kaikki kerätään. Mukana on jopa mitalit, jotka vastaavat Xboxin achievementeja ja PlayStationin trophyja. Voi kunpa joskus vielä vedettäisiin sileäksi koinsyömät valikot ja monipuolisuudessaan sekamelskaksi levinnyt moninpelijärjestelmä.
Keveämpiä uutuuksia edustaa elokuvastudio, joka antaa meille kiehtovan katsauksen Poké-maailman viihteeseen. Niissä pelaaja pieksää omilla tai vuokrahirviöillä vastustajia tai lavasteita, ja Hollywood-taika lisää mukaan kauheat repliikit ja näyttävät kulissit. Esimerkiksi Plan 9 From Outer Space ja Pekka ja Pätkä neekereinä ovat studion lopputuotoksiin verrattuna Oscarin arvoisia merkkiteoksia, joten Poké-leffoja kuvaa ennemmin kuin katselee.
Sisältöä on siis valtavasti ja pelattavuus on taattua Poké-laatua, mutta en silti suosittelisi tätä Pokémon-tulokkaalle. Ensimmäinen Black/White tutustuttaa pelaajan taskuhirviöiden peruspeliin paljon tyylikkäämmin ja rauhallisemmin, ja sen jälkeen Version 2 avautuu hirviökeräilyn aarreaittana.