Taikuus ei ole arkojen hommaa
Kesäloman kahtena viimeisenä päivänä voi tapahtua mitä vain. Tästä sisäiseen pikkulapseen vetoavasta ajatuksesta lähtee saksalaisseikkailu, jossa taikurijänis markiisi de Hoto vie Jerry-pojan oppipojakseen rinnakkaismaailma Mousewoodiin.
Hiirellä ohjattavat seikkailupelit ovat ymmärrettävästi kiinni 1990-luvun kultaisissa vuosissa, mutta arvostettu historia uhkaa muuttua retrotyyliin pakottavaksi ankkuriksi. Daedalic-studion uutuus onneksi näyttää, että näin ei tarvitse olla. Meillä on nykyään valtavat ja tarkat monitorit, joissa tällainen käsinpiirretty taide näyttää todella kauniilta. On jo väsynyttä sanoa, että peli näyttää satukirjalta, mutta tällä kertaa se on totta. Onkin virkistävää nähdä hyvää peligrafiikkaa, joka ei ole 3D:tä tai tahallisen retroa pikseliläjää. Hahmot eivät näytä aivan yhtä teräviltä kuin taustat, mutta se olisi paljon pyydetty.
Night of the Rabbit huokuu sadunomaista tunnelmaa ja charmia. Vaikka tarina on periaatteessa sopiva 12-vuotiaan Jerryn ikäisillekin, peli ei ole imelä tai holhoava. Sen näkemys magiasta on sukua hyvien nuortenkirjojen, kuten Pimeä nousee -sarjan tai Stephen Kingin Talismaanin, taikuudelle. Pelaajan loitsuvalikoimaan kuuluu esimerkiksi taika, jolla kuulee patsaiden uneliaita, kummallisia puheita, ja söpöeläinten kaupunkiin sijoittuvassa pelissä on jo heti synkkä pohjaväre ja outoja vihjailuja. Loppua kohti tarina alkaa synkentyä tavalla, jota ei todellakaan odottaisi. Kaikesta tekee uskottavan Jerryä ääninäyttelevä poika, joka saa puheeseensa juuri sellaista innostusta, jota taikamaahan lennähtävältä nuorukaiselta odottaisi, eikä muu kaarti ole paljoa jäljessä.
Seikkailupelin tekevät tietysti pulmat, ja niiden osalta Night of the Rabbit ei onnistu aivan yhtä tasavarmasti. Maalaisjärki ja logiikka vievät pitkälle, mutta pelissä on myös henkilökohtaisesti inhoamani ajoitukseen perustuvia ongelmia sekä vanhan tyylin järjettömiä pulmia. Lisäksi yhden ongelman ratkaisu ei välttämättä kerro kovin selvästi, mitä pitäisi yrittää seuraavaksi. Jumiuduin silti vain pari kertaa, joten pahemminkin voisi mennä.
Pelin ulkoinen huippulaatu valitettavasti paljastaa, että ainakin tässä vaiheessa bugeja on turhan paljon. Äänet katosivat ja tallennukset kieltäytyivät satunnaisesti latautumasta. Päivityksiä on kuulemma jo tulossa, ja hyvä niin. Laatua paikataan sentään määrällä: mukana on tavaraa, jota ei osaisi vaatia klikkiseikkailulta, kuten kerättäviä saavutuksia, pääjuonesta irrallisia salaisuuksia, erillisiä avattavia äänikirjatyylisiä satuja, tarrakokoelma ja satueläinten kanssa pelattava keräilykorttipeli.
Teknisistä kompuroinneistaan huolimatta Night of the Rabbit on aidosti taianomainen ja kaunis seikkailu, joka sopii loistavasti kesäloman kuumiin päiviin. Ihmemaahan voi näes lähteä ilman ihmejänistäkin – pistämällä sälekaihtimet kiinni ja tietokoneen päälle.