Yleissivistys uuteen uskoon
Jos ihan rehellisiä ollaan, eivät kaikki klassikoiksikaan nimitetyt retropelit ole tänä päivänä aivan painonsa arvoisia kullassa, saati että retropeleihin vihkiytymätön jaksaisi pelata niitä alusta loppuun. Silti monet niistä kuuluvat pelaajan yleissivistykseen, ja lähes kaikista löytyy oman aikansa innovaatioita, jotka ovat edelleen kokemisen arvoisia.
Tästä syystä NES Remixin kaltaisille kokoelmille lieneekin oikeasti kysyntää. Se ottaa 16 ”kasibittisen Nintendon” tunnettua peliä, puristaa niistä turhat pois ja jättää jäljelle kustakin pelistä vain kaiken olennaisen. Yli 200 pieneen koitokseen jaettu NES Remix opastaa ensin kunkin pelin saloihin lapsen askelin: ”Hyppää Mariolla kuukusen päälle!” tai ”Ohjaa Link luolaan!” Seuraavaksi pääsetkin pelaamaan kenties jo jotain, mitä et ikinä alkuperäisessä pelissä päässyt näkemään, kuten loppuvastuksen peittoaminen. Ei tarvitse olla edes laiska ja lahjaton nauttiakseen näistä muutamien sekuntien kunnian hetkistä.
Jotkin pelit ovat saaneet enemmän huomiota ja pelattavaa kuin muut, mutta on täysin ymmärrettävää, että The Legend of Zeldasta saa irti enemmän vaihtelua kuin legendaarisesti nimetyistä peleistä Tennis, Golf, Baseball ja Pinball. Sarjatulella pelattuna ja jatkuvasti pelistä toiseen vaihtamalla saa mainion käsityksen, miten erilaisia esimerkiksi tasoloikkapelit keskenään olivatkaan. Mario Bros:sta Super Mario Bros:iin, kolmesta Donkey Kongista Wrecking Crew’hun, Ice Climbersista Balloon Fightiin – kukin peli on täysin erilainen toiseen nähden aina ohjaustuntumaa myöten. NES Remix sekä sivistää että haastaa hallitsemaan kokonaisen sukupolven hienoudet.
Pelin nimi ei kuitenkaan liity peleistä nostettuihin yksittäisten suorituksiin, vaan erityisesti tätä peliä varten miksattuihin osioihin. Niissä laitetaan alkuperäinen kuva ja ääni uusiksi, muutetaan pelin sääntöjä tai peräti yhdistetään pelejä keskenään. Vaikka Donkey Kongin punaisten teräspalkkien päällä lyllertävä Link onkin aluksi hauska ilmestys, hymy hyytyy, kun tajuaa, että Linkillähän ei omassa pelissään ole hyppynappia, jolla gorillan paiskaamista tynnyreistä pääsisi helposti ohitse. On myös valaisevaa huomata, miten oudolta tuntuu juosta Mariolla oikealta vasemmalle.
Kaikissa peleissä kilpaillaan aikaa vastaan, ja vasta tarpeeksi hyvät suoritukset avaavat kaikki osiot. Samalla kun metsästää täysiä kolmen tähden suorituksia, jotka paikoin vaativat suorastaan intiimiä tuntemusta vanhan pelin hienouksista, kerryttää tililleen myös leimasimia, joilla voi koristella viestejään pelin Miiverse-yhteisössä. Pikku keräily on omiaan kannustamaan kaiken läpäisemisessä, mutta jotenkin jää kaipaamaan vielä suurempia palkintoja. Esimerkiksi muutama japanilainen Famicom-peli olisi ollut poikaa.
Aluksi pelkältä retrokokoelmalta vaikuttava NES Remix muotoutuu lopulta omaksi pelikseen. Aivan kaikista mukana olevista peleistä ei saa irti samoja väreitä, mutta en missään nimessä panisi pahakseni Game Boy- ja SNES Remixejä.