Hirviöjahdin kertauskurssi
Hieman reilun vuoden tauon jälkeen Capcomin metsästyspelisarja Monster Hunter on palannut länteen. Monster Hunter Generationsiksi kutsutulla uudella osalla onkin heti suuret saappaat täytettävänään, sillä sen edeltäjä Monster Hunter 4 Ultimate on ollut tähän mennessä selvästi menestynein sarjan osa länsimaisilla markkinoilla. Saavutus ei ole ollut mikään merkityksetön, sillä pelisarjalla on mennyt kauan, että se on onnistunut pääsemään vähänkään isommin muidenkin kuin vain japanilaispelaajien suosioon.
Monster Hunter Generations on perustavoitteiltaan jälleen samanlainen kokemus kuin lukuisat sen edeltäjätkin. Päätarkoituksena pelissä on metsästää jättiläismäisiä hirviöitä ja kerätä siinä sivussa ympäristöistä erilaisia resursseja niin uusia aseita kuin panssareitakin varten. Kaiken tämän kokeminen on mahdollista yksin, mutta parhaimmillaan kokemus on yhdessä muiden pelaajien kanssa.
Aiempien Monster Hunter -pelien malliin myös Generationsissa pelihahmon ohjaaminen on raskaampaa, hitaampaa ja epätarkempaa kuin monissa tavanomaisissa toimintapeleissä. Ratkaisu on tehty tietoisesti, sillä se haastaa pelaajat unohtamaan nappien summittaisen hakkaamisen ja keskittymään yhteenottoihin tavanomaista tarkemmin. Generationsin myötä taisteleminen on myös monipuolisempaa kuin koskaan. Tästä sopii kiittää pelin uusia Hunting Arts -erikoiskuja ja sen tarjoamia taistelutyylivaihtoehtoja.
Uudet taistelutyylit ovat Monster Hunterin perinteisiin eniten vaikuttava uudistus. Halutessaan pelaajat voivat kyllä jahdata hirviöitä edelleen tavanomaisempaa Monster Hunter -taistelutyyliä käyttäen, mutta sen rinnalla tarjolla on nyt vastaiskuihin, ilmataisteluihin ja kiivaampaan erikoishyökkäysten käyttöön tukeutuvia tyylejä. Omaksi suosikikseni muodostui nopeasti ilmataisteluja korostava taistelutapa, joka muuttaa viholliset käveleviksi ponnahduslaudoiksi ja mahdollistaa näin ollen aiempaa vapaamman hyppimisen taisteluissa.
Valitsemastaan taistelutyylistä riippuen pelaajat saavat Generationsissa käyttöönsä yhdestä kolmeen erilaista Hunting Artsia. Nämä voivat olla erilaisia hyökkäyssarjoja, väistöliikkeitä tai kavereita tehostavia taitoja, ja ne tuovat toimintaan erityisesti lisänäyttävyyttä. Näyttävyys ei tarkoita kuitenkaan, että Hunting Artsit vetäisivät uudessa pelissä kaiken huomion puoleensa. Erikoiskykyjen käyttöä on rajoitettu laittamalla ne toimimaan omien latautuvien mittareidensa voimin, mikä auttaa tasapainottamaan juuri sopivalla tavalla niiden merkittävyyttä.
Aivan silkkaa parannusten ja uusien ideoiden juhlaa Monster Hunter Generations ei ikävä kyllä ole. Monster Hunter 4:ään nähden Generations keskittyy esimerkiksi tarinaan huomattavasti aiempaa vähemmän. Pelaajille ei anneta erityisiä syitä lähteä hirviöjahtiin, ja välianimaatioita käytetään hyödyksi niin vähän, ettei hirviöjahteihin pääse muodostumaan tunnelmaa.
Mittava osa Generationsin sisällöstä luottaa jo aiemmissa Monster Huntereissa nähtyihin asioihin. Pelistä löytyy kyllä muutamia uusia hirviöitä ja pari uutta aluetta, mutta pääosa seikkailusta tapahtuu olosuhteissa, joissa on paljon tuttua jo yksinomaan Monster Hunter 4:n kokeneille. Muutamat Monster Hunter 4:n uusista ideoista, kuten esimerkiksi Guild Quest -tehtävät, ovat jostain syystä jääneet pois uudesta osasta.
Monster Hunter 4:n jälkeen Monster Hunter Generations tuntuu hieman väljähtäneeltä. Uutukaisen pyrkimykset monipuolistaa taistelemista onnistuvat pääasiallisesti hyvin, mutta koska iso osa sisällöstä on kierrätettyä, pitää peli heikommin otteessaan. 3DS:n Monster Hunter -tarjontaa silmäillessä Monster Hunter 4 näyttää yhä sarjan uljaimmalta osalta.