Suomessa se on änäri, Japanissa se on monsteri. Joka maalla on omat hulluuteen asti innostavat ja tasaisen hitaasti päivittyvät pelinsä. Jos maailmassa olisi oikeutta, uusi Monster Hunter 3 Ultimate tekisi hirviönmetsästystä tunnetummaksi täällä lännessäkin.
Järjettömän ilmestymistahdin ja oudon nimeämiskäytännön takia Monster Hunter -sarjan pelejä on vaikea erottaa toisistaan. Ultimate 3 on oikeastaan vain HD-päivitys tai laajennus Wiillä nähtyyn Monster Hunter Trihin (arvostelu Pelaajassa 92, 5/2010), joka pyörähti Japanissa käsikonsolikäsittelyssä ja ilmestyi nyt lokalisoituna tänne sekä Wii U:lle että 3DS:lle. Se tarkoittaa, että Ultimate 3 on erittäin hyvä peli, joka taistelee Wii-grafiikkaansa ja ikääntymistään vastaan useammalla mukavalla parannuksella. Hyvä on, ei 1080p-tarkkuus tee pelihahmoista mitään komistuksia tai muinaisesta Phantasy Star Onlinesta muistuttavista kartoista moderneja. Se on vain kasvojen kohotusta ja kulmien kiristelyä.
Monster Hunter -kokemus on pähkinänkuoressa sitä, että pelaaja lahtaa jatkuvasti kasvavia sauruksia ja lohikäärmeitä. Samalla keräillään puhteisiin niiden luuta ja nahkaa, jotta omasta hahmosta kasvaisi normaalin JRPG:n roistolta näyttävä piikkihirviö, jonka kourassa keikkuu kaikkia ajan ja avaruuden lakeja uhmaava astalo. Siksi tervetulleimpia uudistuksia on neljä erinomaisen hauskaa aselajia, joita ei nähty Trissä. Nopeiden kombojen tuplamiekat ja lyönneistä sulosäveliä tuuttaavat nuijatorvet ovat viihdyttäviä lähitaistelussa, ja kantamalle etua tuovat tykin ja peitsen yhdistävät gunlancet sekä perinteiset jouset. Huomaamattomampi mutta yhtä tärkeä uudistus on alun kylän vaikeustason tasoittuminen ja tehtävätavoitteiden lievä yksinkertaistuminen, minkä ansiosta pelistä tulee työ ja harrastus vasta myöhemmin. Tosin jo ensimmäistä – pienikokoista – kunnon hirviötä eli suur-jaggia saa edelleen metsästää puoli tuntia.
Monster Hunterin käyttöliittymästä saa olla montaa mieltä, ja tämä pätee Wii U -versioon. Valikoissa navigointi ohjaintateilla vaatii runsaasti totuttelua, mutta kosketusnäyttö on otettu hyvin käyttöön. Ruudulle voi raahata erilaisia pikakuvakkeita, joilla tavaralistan availu, kartan seuraaminen tai ammusten vaihto luontuu entistä sujuvammin. Hirviöillä ei ole ennenkään ollut graafisia elämäpalkkeja, mikä vaatii niiden animaatioiden tarkkailua, ja nyt näytön voi siivota entistä tyhjemmäksi kartan kaltaisten ominaisuuksien mahtuessa kosketusnäytölle. Immersio kasvaa kummasti.
Ultimate 3:n kannalta tärkeintä Wii U:ssa ei ole kuitenkaan ohjain vaan se, että Nintendo on saapunut jo netin aikakaudelle. Nelinpeli isojen hirviöiden jäljillä on pelin tarttuvin koukku, mutta pitkää ikää Wii U:n hirviönmetsästäjien yhteisölle lupaa sekin, että ilmaiselle lisäsisällölle on oma näkyvä (ja turhan kömpelö) osansa pelin alkuvalikossa. Tässä suhteessa kömpelömpää Tritakin ovat jotkut hakanneet nelinumeroisia tuntimääriä, joten laadukkaasti päivittyvä Monster Hunter 3 Ultimate voi hyvin olla joillekin pelaajille se yksi ja ainoa peli. Trita Wiillä pelanneille se on tuntuva parannus erityisesti aseuudistusten ansiosta, mutta ikuisuuspelin alkuun nollapisteeseen palaaminen on kova paikka. 3DS-versiota ja kahden version yhteyttä emme ehtineet valitettavasti testata. On se vain kummaa, että Wii-pelin päivitys voi olla Wii U:lla kevään tärkeimpiä pelejä.