Mafia II: Definitive Edition -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden kesän 2020 tuplanumerossa 213.
Tarjous, josta voi ihan hyvin kieltäytyä
Kun Mafia II ilmestyi vuonna 2010, se oli monelle pelaajalle karu pettymys, enkä ollut siitä tippaakaan yllättynyt. Ihmiset odottivat GTA:n henkistä avoimen maailman kohelluspeliä runsailla sivutehtävillä höystettynä, mutta tarjolla olikin tunnelmallinen ja tarinavetoinen pelikokemus, joka vain sattui näyttämään GTA-kopiolta.
Pelillä oli kuitenkin myös ystävänsä, ja siihen porukkaan kuulun itsekin. En kaivannut tuntien edestä pizzojen toimittamista tai muuta sivupuuhaa, sillä Vito Scalettan tarina, hyvin kirjoitetut hahmot ja dramaattiset käänteet viihdyttivät koko rahan edestä.
Paljon hypetetty Mafia II: Definitive Edition ei koske tähän puoleen pelistä mitenkään, joten uutta sisältöä odottavilla on edessä pettymys. Toisaalta Definitive Edition on pettymys yleisestikin, joten ettepä ole ainakaan yksin.
Mafia II: Definitive Edition tuntuu vanhanaikaiselta peliltä, enkä nyt tarkoita vain sitä, että kolmannen persoonan räiskintäpelit ovat kehittyneet viimeisten kymmenen vuoden sisällä. Menneen vuoden aikana Final Fantasy VII Remaken ja Resident Evil 2:n tapaiset uusintaversiot ovat nostaneet pelielvytysten riman valtavan korkealle, eikä Mafia II pärjää siinä kisassa mitenkään. Pikemminkin se tuntuu niiltä HD-käännöksiltä, joita esimerkiksi PlayStation 3:n viimeisinä vuosina nähtiin turhankin paljon.
Definitive Editionia varten kaikki Mafia II:n tekstuurit on puskettu ulos 4K-resoluutiossa, ja mukaan on heitetty muitakin graafisia herkkuja, joita alkuperäisessä pelissä ei ollut. Konsoleilla efekti toimii, sillä ehostettu versio näyttää selvästi paremmalta kuin edelliselle laitesukupolvelle julkaistu originaali. Pc-versiossa eroa taas ei oikein huomaa. Ongelmaa korostaa se, että varsinaisiin 3D-malleihin ei ole koskettu lainkaan, vaan niissä on juuri saman verran polygoneja kuin aikoinaan. Siksi Mafia II: Definitive Edition ei näytä modernilta peliltä vaan vuosikymmenen vanhalta peliltä, jossa on tarkemmat tekstuurit.
Lisäksi pesuveden mukana on lentänyt pihalle paljon pieniä juttuja, joita jäin ainakin itse kaipaamaan. Alkuperäisen pelin PhysX-fysiikkaefektit saivat takkien helmat lepattamaan, tuulen lennättämään roskia pitkin kaupungin katuja ja lasit hajoamaan realistisesti, mutta nyt fysiikkaefektit puuttuvat kokonaan. Tämä on hyvin outoa, sillä modernien näytönohjainten luulisi selviytyvän fysiikkalaskuista entistä paremmin.
Olisi ollut kiva, jos kehitystiimi olisi uusioidessaan pureutunut myös alkuperäisen pelin ongelmiin. Mukana on yhä runsaasti bugeja ja skriptausongelmia, jotka pysäyttivät pelaamisen useasti. Erään skriptatun keskustelukohtauksen aikana pelihahmoni pysähtyi paikalleen eikä suostunut enää liikkumaan mihinkään.
Tämä kaikki on todella harmillista, sillä pelinä Mafia II on yhä hyvä. Vertailu ja uudistusten tsekkailu unohtuivat aika nopeasti, kun Vito Scalettan traaginen tarina lähti kunnolla vauhtiin ja imaisi mukaansa. Pelattavuuden pienet kankeudetkaan eivät juuri tahtia haittaa, sillä vaikka Mafia II ei tunnu modernilta peliltä, ei se myöskään ole mikään Atari 2600:n E.T.
Tällainen välimallin uusintaversio kuitenkin lähinnä hämmentää. Konsoleilla lopputulos on paremman näköinen kuin alkuperäiset versiot, mutta pc-version omistajat voivat huoletta jättää ostoksen väliin.