Tekijä: Bigbig Studios
Julkaisija: Sony
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PlayStation Vita
Moninpeli: Ei
Samalla koneella: Ei
Verkossa: Ei
Mikäli PlayStation Vita tuntuu uusine ohjaustyyleineen pelottavalta laitteelta, ei hätää! Värikäs Little Deviants -minipelikokoelma on varta vasten suunniteltu esittelemään jokaista Vitan uutta ja hämmentävää erikoisominaisuutta takakosketusalueesta aina lisätyn todellisuuden kiemuroihin. Tähän tarkoitukseen ilkikuriset ja ilmeikkäät deviant-otukset ovatkin mitä otollisinta seuraa, mutta pelillisesti Little Deviantsin rahkeet eivät riitä järin mielenkiintoiseen kokonaisuuteen.
Little Deviants sisältää kymmeniä minipelejä, jotka avautuvat maailmankartalle nappaamalla tarpeeksi korkeita pistepotteja jo auki olevissa haasteissa. Uusien haasteiden avaamiseen vaadittavat minimirajat ovat melko läpihuutojuttuja, mutta kärkisijoille pääseminen vaatii jo aikaa, vaivaa ja harjoitteluakin. Sen sijaan, että jokainen peli tarjoaisi useampia vaikeustasoja, pelit toistuvat matkan varrella pariinkin otteeseen uusissa ja astetta vaikeammissa ympäristöissä. Tämä vähentää harmittavasti erilaisten minipelien määrää.
Hetken hupia
Minipeleihin mahtuu jokusia onnistumisia ja selkeitä epäonnistumisiakin. Mielenkiintoisin idea on pelityyleistä mainostetuin eli vieritystehtävät. Näissä vieritetään palloksi muotoutunutta deviantia painamalla takakosketusaluetta, mikä kohottaa ruudulla maanpintaa samaisesta kohdasta. Alkuun hankalaan ohjaukseen tottuu nopeasti, minkä lisäksi se harjaannuttaa silmän ja tuntuman tarkempaan takakosketusohjaukseen. Samaa voi sanoa pelistä, jossa pelaajan näpäytettävä ikkunaan ilmaantuvia robotteja joko kosketusnäytöllä tai takapaneelilla riippuen siitä, mihin suuntaan peltiheikit ovat kääntyneet.
Mukaan mahtuu myös konsolin kallistelua vaativia pujottelutehtäviä, kilpa-ajoa ja jopa räiskintää, joka hyödyntää gyroskoopin lisäksi lisättyä todellisuutta tismalleen samalla tavalla kuin Nintendo 3DS -konsoliin valmiiksi asennettu Face Raiders. Mahtuupa mukaan myös laskuvarjohyppyä ja astetta erikoisempana laulutehtäviä, joissa on rikottava pelaajaa kohti heitettyjä esineitä ääniaalloilla eli ääntelemällä konsolin mikrofoniin eri äänenkorkeuksilla. Jälkimmäistä ei kannata harrastaa julkisilla paikoilla, ellei halua peräänsä valkotakkisia miehiä!
Valitettavasti vain harvat Little Deviantsin minipelit koukuttavat sen vertaa, että niitä haluaisi kokeilla toistamiseen. Ne ovat nopeiden ja koukuttavien sijaan jopa hitaita ja puuduttavia. Toisinaan piste- ja aikarajat ovat sen verran korkeita, että peleihin ehtii jo kyllästyä ensimmäisillä yrityksillä. Little Deviants kuitenkin vakuuttaa, että Vitalla voi toteuttaa monenmoisia ideoita, jotka toivon mukaan pääsevät täyteen kukoistukseensa myöhemmin konsolin elinkaaren aikana.