Tekijä: Virtual Air Guitar Company
Julkaisija: UTV Ignition
Pelikoneet: Xbox 360 Kinect
Moninpeli: kyllä
Samalla koneella: Ei / 2 / 2–4
Verkossa: Ei
Mainoksen unelma: valkoisiin jumppavaatteisiin pukeutunut kaunis ydinperhe jumppaa yhdessä sairaalasteriilisti sisustetussa luksuslukaalissa. Karmea todellisuus: karvainen suomalainen mies huojuu pimeässä huoneessa kalsarisillaan kuin juopuneena. Näin on ainakin omalla kohdallani, mutta armollisesti Kinectin, Moven ja Wiin liiketunnistuksen todellisuus jää jokaisen henkilökohtaiseksi spektaakkeliksi.
En voi kuitenkaan olla huomaamatta, että viuhtominen ohjauksena on pohjimmiltaan aika naurettavaa, eikä liene sattumaa, että ainoat todella nauttimani Kinect-pelit tunnustavat vartalo-ohjaamisen tahattoman komedian ja vetävät koko homman vitsiksi. Ensimmäinen oli Twisted Pixelin nukkelänkkäri Gunstringer, jota seuraa nyt suomalaisen Virtual Air Guitar Companyn Kung Fu High Impact. Suoraan videolle -tason potkuleffoja ja 1980-luvun sarjiksia kanavoiva peli nähtiin tosin aiemmin jo Kung Fu Live -nimellä PS3:lla, missä se kärsi tyypillisten EyeToy-pelien tapaan kameran erottelukyvyn ongelmista.
Pimeyden sydämessä
Pelaajan luurangon liikkeitä seuraavalle Kinectille peli sopii kuitenkin kuin keltamustat verkkarit Bruce Leelle, ja ideahan on, että pelaajan kuva siirtyy ruudulle tappelemaan nostalgisesti sivulta kuvatun karatepelin maisemiin. Iskut ja potkut syntyvät raajoja heilauttamalla niin kuin arvelisikin, ja liioitelluilla liikkeillä syöksyillään ja hypähdellään ympäri ruutua. Hämmästys syntyy siitä, että ilmakitaristit ovat valjastaneet Kinectin tekniikan varmalla otteella: ruudulla pyörivä hahmo on tarkasti pelaajan hallinnassa ilman suurempia epätarkkuuksia tai viivettä, vaikka pelihuone olisi kirkkaimmillaankin pimeämpi kuin Fu Manchun sydän. No, se on sisustusvalinta. Harmonixin Kinect-peleistä lainattu valikkosysteemikin toimii vauhdilla.
On älytöntä sanoa vuonna 2011, että maailmanlaajuiseksi hitiksi nousseen ohjaimen pelissä ainutkertaisena vahvuutena on tyydyttävä ohjaustarkkuus, mutta näin se vain on. Kung Fu High Impactin heilunnassa voi jopa tuntea kehittyvänsä, kun liikkeisiin alkaa saada taloudellisuutta ja tarkkuutta, ja käteen voi napata jopa kolapullon kaltaisia aseita. Ainoastaan tarkkuushyppely vie hermoja, mutta maata järisyttävän groundshakerin kaltaiset erikoisliikkeet osuvat nappiin: hypähdys, nyrkki alasuuntaan ja peli kertoo järistysiskun vaikutuksen selkeän visuaalisen palautteen ja pistelaskurin kera. Se on hyvää videopelaamista.
Ole vain ohjain
PS3:lta Xboxille siirtyessään peli on saanut myös pari uutta kenttää ja erikoisliikettä, mikä yhdistettynä ohjattavuuden parantumiseen perustelee pelin nimenvaihdoksen. Pelaaja taistelee esimerkiksi öisellä sillalla taikajousella varustettuna, ja yksinkertaiset kädenliikkeet lennättävät nuolet pienen harjoittelun jälkeen sinne minne pitääkin. Pelin tapa yhdistellä karateleffojen elementtejä kauhuun ja jopa puhtaaseen fantasiaan varmistaa, ettei mikään tunnu päälleliimatulta, vaikka pelaajan kasvot sarjakuvaruutuihin sijoittavat välisarjakuvat kulkevat melkoisella tajunnanvirralla.
Kung Fu High Impact on tietysti lopulta melko älytöntä huitomista tahallisen halvanoloisissa kulisseissa, mutta se voi olla näkökulmasta riippuen hyväkin asia. Tässä räkäkungfussa pelaaja on katsojan lisäksi se kauhea näyttelijä, jonka kohellukselle on pakko nauraa.