Mies kuin ruumisarkku
Gungrave-sarja ei ollut itselleni tuttu kuin käsitteenä ennen Gungrave G.O.R.Ea, mutta onneksi päävalikosta löytyy pikakelattu historiikki, joka kertoo dystooppisen tulevaisuuden vaaroista ja epätoivosta. Ihmiset hirviöiksi muuttava SEED-huume on vitsaus, joka tulee kitkeä pois luodeilla ja verenvuodatuksella. Näiden kahden asian ekspertiksi jalkautuu jo kertaalleen kuolemansa kohdannut Beyond the Grave -niminen kaveri, jolta eivät ammukset lopu koskaan. Tämän lisäksi Grave näyttää pukeutuneen kotimaisen raskaamman musiikin parista tutun Jussi69:n esiintymisvaatteisiin, mikä huvittaa allekirjoittanutta edelleen suuresti.
Graven perushommaa on tietenkin kaiken liikkuvan ampuminen, mutta surmaamisen voi tehdä myös tyylikkäästi. Jokainen viholliseen osunut ammus kasvattaa Beat-kerrointa, jonka ylläpito on pelin harvoja onnistuneita puolia. Tosin senkin merkitys karisee muun kuin vaikeimpien vastusten tai suurimpien vihollisrynnäköiden edessä. Käytännössä Grave kerryttää osumilla erikoisiskujaan, joiden käyttö kannattaa rytmittää siten, että uusi vihollinen löytyy kertoimen ruokkimiseksi välittömästi. Erikoisiskut nostavat myös omaa Art-pisteskaalaa, jolla omat hyödylliset bonuksensa.
Laskurien nollausta ehkäisee myös irtaimiston tuhoaminen, joten laatikot ja autot voi tarpeen mukaan silputa numeroiden kasvattamiseksi. Mittarien ollessa kelvollisilla luvuilla Grave pystyy suorittamaan laaja-alaisia iskuja ja parantamaan itseään tehokkaammin.
Hurmeiseen toimintaan on sovellettu vanhan koulukunnan toimintapelien aapista muutaman konsolisukupolven takaa. Sen mukaan liikutaan hitaasti, ammutaan runsaasti naurettavan isoilla aseilla, eikä sekoiteta pelaajan päätä turhan monella pelimekaanisella kommervenkilla. Grave pystyy kahden pistoolinsa turvin ampumaan riviviholliset kumoon muutamalla sarjalla, väistelemään ampuen sivuille, tekemään erityisen ladatun laukauksen ja pomppimaan harvakseltaan esteeksi asetettujen laatikoiden tai aitojen yli.
Liian liki päässeitä vihollisia voi huitaista kantamallaan arkkutykillä, jonka avulla myös rikotaan suojakilpiä, läpsäistään ohjukset takaisin ampujansa syliin ja jysäytetään muutamia erikoislaukauksia, kunhan mittariin on kertynyt tarpeeksi verta ja kuolemaa. Tämä kaikki opetetaan ensimmäisen puolituntisen aikana, minkä jälkeen Grave ei oikeastaan opi mitään aidosti uutta noin kahdentoista tunnin läpipeluun aikana. Kertyvien resurssien avulla voi käytännössä valita joko enemmän ytyä vanhoille kyvyille tai hieman erilaisen version tietystä erikoisliikkeestä.
Kenttien läpi eteneminen muodostuu nopeasti samojen temppujen toistoksi turhan hitaalla tempolla, sillä Grave on hidas ja tehokkaimmillaan sylkiessään tuhoa paikallaan seisoessa. Tietyt viholliset on aina voitettava tietyllä metodilla, mikä syö kaiken soveltamisen toiminnasta.
Onneksi sentään pomotaistelut on pyritty pitämään tuoreina, vaikka niitä säästelläänkin pelin loppupuoliskolle. Suurkelmien kyykyttämiseen yhdistyvät tehtävien edetessä suoritettavan Aasian-kiertueen kohenevat maisemat. Alun harmaan betonitylsyyden jälkeen nähdään vehreitä viidakoita ja Hongkongin neonvärisiä katuja. Peli on yleisesti hieman vanhahtavan oloinen, muttei erityisen rumakaan. Luokattoman kehno englanninkielinen ääninäyttely kannattaa korvata aasialaisella vaihtoehdolla.
Harvojen hetkien verran Graven saappaissa on kiva olla, kun jättiläismäinen robotti tai biomekaanisin avuin päälle käyvä suurroisto pippuroidaan luotimyrskyn avulla ja Beat-mittari huutaa punaisella. Sitten koitos on ohi ja Grave ahdetaan seuraavaan tylsään juoksuhautamaiseen jatkumoon tappamaan tusinaroistoja rivi toisensa perään. Gungrave G.O.R.En kankea ja yllätyksetön sisältö on täynnä toinen toistaan suurempia reikiä.