Lennokasta kissatappelua
Gravity Rush oli yksi PlayStation Vitan pelitarjonnan kirkkaimpia valopilkkuja. Painovoimakuningatar Katin lennokasta seikkailua pidetään jopa taskukonsolin parhaana pelinä, mistä kiitos kuului omaperäiselle pelimekaniikalle ja Heksevillen lumoavalle ilmassa leijuvalle kaupungille, jonka värikäs ja hyväntuulinen luonne poikkesi melkoisesti Silent Hillin ja Sirenin luojana tunnetun Keiichiro Toyaman aiemmista luomuksista. Koska Vita on tätä nykyä käytännössä kuopattu, Gravity Rush on löytänyt uuden kodin PlayStation 4:stä, jolle hiljattain julkaistu Gravity Rush Remastered toimii yhä varsin vetovoimaisesti. Nyt vuorossa on täysiverinen PlayStation 4 -jatko-osa, joka ei tyydy nojaamaan pelkästään ensimmäisen osan vahvuuksiin. Gravity Rush 2 nostaa rimaa korkeammalle lähes jokaisella osa-alueella.
Gravity Rush 2:n tapahtumat alkavat Bangan kaivossiirtokunnasta, jonne Kat on ajautunut mystisen painovoimamyrskyn mukana. Painovoimamalmin louhimisella elävä yhteisö ei ole koskaan kuullut Heksevillestä, eikä Katin painovoimaa uhmaavat kyvyt antavaa Dusty-kissaakaan näy missään, vaan sankaritar on vain yksi työläinen muiden joukossa.
Uuteen elämään totuttelu tuntuu puuduttavalta ahertamiselta jopa pelaajalle, mutta tapahtumat kärjistyvät nopeasti ja Dustyn löytyminen palauttaa pelin raiteilleen kertaheitolla. Vain hetkeä myöhemmin Kat voi tuttuun tapaansa manipuloida painovoimaansa ja sinkoilla sinne tänne halki taivaiden. Koska kyse ei ole lentämisestä vaan painovoiman muuttamisesta johtuvasta putoamisesta, on Katin ohjaamisessa ja tummanpuhuvien nevi-olentojen kanssa taistelemisessa omaleimaisuutta, jollaista ei monissa peleissä ole.
Vauhdikas paikasta toiseen putoileminen onkin mitä oivallisin ja nautinnollisin liikkumistapa, sillä uutena pelialueena toimiva ja ilmassa leijuva Jirga Para Lhaon kaupunkisaaristo on kookas paikka. Heksevilleä huomattavasti värikkäämpi ja räväkämpi pelialue lumoaa tunnelmallaan, jota jää mielellään ihastelemaan aina katutasolle asti. Kat voi kepeästi kommunikoida kaupunkilaisten kanssa ja napsia mitä erilaisimpia valokuvia, mikä antaa aina hyvän syyn jäädä ihmettelemään piirrosmaisia maisemia lennokkaiden taistelujen lomassa. Eloisalta markkinasaarelta voi pudottautua korkealle yläilmoihin rikkaan eliitin kartanosaarille tai alas köyhälistön ja vastarinnan asuttamiin slummeihin, mikä jo itsessään kielii taustalla muhivasta valtataistosta.
Leijonanosa Gravity Rush 2:sta keskittyykin uuden asetelmansa tarinakokonaisuuteen, mutta tapahtumien tuoksinassa päästään myös tonkimaan ensimmäisessä pelissä avonaiseksi jääneitä kuvioita arvaamattomiin suuntiin laajenevien tai täysin uusien tarinakokonaisuuksien ansiosta. Gravity Rush 2:ssa tuntuukin aina olevan enemmän nähtävää ja koettavaa kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella, mikä jaksaa hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Vaikka poukkoilevasta tarinasta on toisinaan hankala löytää punaista lankaa, pelin pelaaminen on sen verran hauskaa, ettei pieni sekavuus vähennä uusien haasteiden ja tehtävien mukanaan tuomaa riemua.
”Kaikki tuntuu aiempaa hiotummalta, vaihtelevammalta ja persoonallisemmalta.”
Pelin päätarinan lisäksi tarjolla on kasapäin erilaisia sivutehtäviä ja pistevetoisia haastetehtäviä, jotka nostattavat pelituntimäärää roppakaupalla. Mukana on myös kepeitä verkkotehtäviä, joissa muut pelaajat esimerkiksi jättävät valokuvia toistensa arvioitavaksi, mutta ne tuntuvat erilaisista pikkupalkinnoistaan huolimatta jäävän hieman päälle liimatuiksi. Tehtävien laatu pysyy kauttaaltaan yllättävän korkealla, ja monet sivutehtävät voivat toisinaan olla jopa päätehtäviä kiintoisampia. Silti mukaan valitettavasti mahtuu monien muiden pelien tapaan äärimmäisen väkinäiseltä tuntuvia hiiviskelytehtäviä, joissa pelaajien on pidettävä Katin voimat kurissa ja turvauduttava vapauttavan liitelemisen sijaan epätarkkaan kävelyyn. Välillä onkin ihmeteltävä, miksi kehittäjät haluavat tasaisin väliajoin ottaa pelaajilta pois käytöstä Katin nautinnolliset voimat – milloin hiiviskelyn, milloin jonkin muun tarinallisen syyn takia. Pelin pituus on jo itsessään tarpeeksi mittava, ettei sitä tarvitsisi enää tällaisin tavoin kasvattaa.
Kun painovoiman hallinnan makuun pääsee, sitä voi vaivattomasti soveltaa kaikkeen mahdolliseen, kuten lintujen kanssa kilpailemiseen, esineiden kuljettamiseen ja tietysti siihen olennaisimpaan eli taistelemiseen. Vaikka peruskahinointi ja ympäristöstä kerättävien esineiden nakkeleminenkin onnistuu, on oman painopisteen muuttamisessa ja vihollisiin koko painollaan tömähtämisessä jotakin äärimmäisen tyydyttävää. Katin taitoja kehitetään kerättävän painovoimamalmin avulla sulavammiksi ja tehokkaammiksi, mikä tekee ilmakahinoinnista ja taivaiden halki putoamisesta koko ajan viihdyttävämpää ja monipuolisempaa. Pian sitä huomaakin paiskautuvansa nokkelasti vihollisesta toiseen kuin viheliäinen ampiainen, mikä saa adrenaliinin pumppaamaan ja otteen pysymään visusti ohjaimessa.
Hahmonkehityksen syvyys korostuu entisestään, kun Kat saa matkan varrella perusvoimiensa rinnalle kevyeen ja raskaaseen painovoimaan erikoistuvat olomuodot. Vaikka oma suosikkityyli löytyisikin nopeasti, kaikilla eri muodoilla taisteleminen on varsin luontevaa, vaikkakin niissä on eri vihollisten kohdalla huomioitavat heikkoudet ja vahvuudet. Gravity Rush 2 suoltaakin pelaajien eteen sopivaan tahtiin uudenlaisia haasteita, vihollisia ja pomotaistoja, joissa yleensä osataan hyödyntää pelin omaleimaista pelimekaniikkaa kekseliäin tavoin. Ennen pitkää Kat saa rinnalleen myös edellispelistä tutun Raven-hahmon auttamaan taisteluissa, mutta luonnollisesti suurin osa työstä jää Katin harteille – ellei tarina muuta vaadi. Siksi Ravenin mukanaolo tuntuukin lähinnä visuaaliselta, vaikka hahmo itsessään tekee tarinallisesta annista viihdyttävämmän.
Kamera pysyy hämmentävän hyvin ajan tasalla toiminnan kulusta ottaen huomioon, miten paljon ruudulla voi kerrallaan tapahtua. Gravity Rush 2:n hektisten taistelujen keskellä menettää usein suuntavaistonsa, mutta hyvän peli- ja kamerasuunnittelun ansiosta tämä on yllättävän harvoin ongelma, vaikka vastassa olisi kymmenittäin joka ilmansuunnassa vikkelästi lentäviä nevi-olentoja. Yleinen nyrkkisääntö tuntuisi olevan, että kameraongelmat nostavat päätään lähinnä suoraviivaisemmilla ja ahtaammilla pelialueilla, joissa kameran on pysyttävä rajatun alueen sisällä. Ensimmäisen osan tapaan myös jatko-osassa tähtäystä voi ohjainsauvan lisäksi hienosäätää ohjainta kallistelemalla. Toiminto ei tietenkään pelasta kaikkia ongelmatilanteita, mutta omissa pelituokioissani Katin liikeradan tarkentaminen pienin kädenliikkein pelasti tilanteen yllättävän monta kertaa.
Gravity Rush 2:n kruunaa sen sarjakuvamaisen yksinkertainen visuaalisuus. Siinä mennään ensimmäisen osan tapaan niinkin pitkälle, että tarinaa kuljetetaan monin paikoin sarjakuvaruuduin, mikä istuu pelin pirtsakkaan – ja ajoittain japanilaisen oudoksi muovautuvaan – tunnelmaan. Gravity Rush 2 onkin vahva muistutus, että elävien hahmojen ja tapahtumien rakentamiseen ei aina tarvita viimeisintä huutoa olevaa teknologiaa, kunhan tyyli on kohdillaan. Mikä parasta, Gravity Rush 2:n loistava musiikki istuu täydellisesti pelin maailmaan ja tilanteisiin ja nostattaen tunnelman usein kattoon asti. Pelin säveliä huomaa hyräilevänsä vielä päiviä edellisen pelikerran jälkeenkin, mikä tuo jatkuvasti mieleen lämpöiset hetket pelin parissa. Samaa harvemmin tuntuu tapahtuvan nykypelien kohdalla.
Aivan kuten Gravity Rush oli PS Vita -pelien parhaimmistoa, myös Gravity Rush 2 lukeutuu PS4:n parhaimpien pelien joukkoon. Vaikka se näennäisesti noudattaa avointen maailmojen peruskaavoja hyvinkin tarkasti, Katin omalaatuiset ja edellisosasta monipuolistuneet kyvyt rikkovat totuttuja rajapintoja varsin kiitettävällä otteella. Siinä on kaikki, mikä teki ensimmäisestä pelistä niin mainion, mutta kaikki tuntuu aiempaa hiotummalta, vaihtelevammalta ja persoonallisemmalta. Näin jatko-osien tulisi uudistua – vaikka ne muutamat hiiviskelytehtävät kismittävät vieläkin takaraivossa.
9/10
PS4:n Gravity Rush 2 osoittaa, ettei ensimmäisen pelin saama suitsutus johtunut puhtaasti PS Vita -pelien tarjonnan puutteesta.
Ville Arvekari