Vitan huono käännös
Kovinkaan moni tuskin on eri mieltä siitä, etteivätkö ensimmäinen ja toinen God of War olisi yksiä parhaimmista PlayStation 2:lle julkaistuista peleistä. Vaikuttavia pomohirviöitä, loistava kreikkalaisesta mytologiasta ammentava tarina ja äärimmäisen sulava toiminta nostivat sarjan kulttimaineeseen jo hyvissä ajoin. Pöllömpiä eivät olleet myöskään myöhemmät PSP-seikkailut eikä varsinkaan God of War 3.
Sarjan aiemmat pelit on sittemmin julkaistu hyvin käännettyinä PlayStation 3:lle, mutta nyt on kahden ensimmäisen pelin Vita-käännöksen vuoro. Näinkin kovien pelien ollessa kyseessä on ikävä sanoa, että käännöksen olisi ehkä voinut jättää tekemättä.
Syyt ovat pääosin teknisiä. Vita on pätevä laite, mutta silti peli näyttää valitettavan ankealta. Astetta pahempi homma on laskettu ruudunpäivitysnopeus, mikä vie parhaimman terän God of Warien tavaramerkiksi muodostuneelta äärimmäisen sulavalta toiminnalta. Peli myös hidastuu silmin nähden, mikäli ruudulle tulee liikaa tavaraa kerralla.
Toisiksi ärsyttävin juttu on tekijäfirman aloittelijamoka. Peliin on ollut pakko ympätä hienoja Vita-erikoisominaisuuksia, ja kaikki Nintendo Wiin aikakauden alun kokeneet tietävät, kuinka hyviä juttuja tällaiset ovat. Esimerkiksi arkkujen avaaminen vaatii Vitan takakannen painamista. En tiedä, minkälainen filosofia idean taustalla on, mutta pelaajana voin sanoa sen olevan pirun ärsyttävää.
God of War Collection Vitalle on melko turha tekele, joka ei juuri tee kunniaa alkuperäisille peleille. Sen suurimpia ansioita ovat lähdemateriaalin laadukkuus ja se, että Vita-versio on niin sanottu Cross-Buy-versio. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupan päälle saa kokoelmasta myös paremman ja aidosti hyvän PlayStation 3 -version. Vita-versio itsessään on valitettavasti sekä pelaajien että tekijöiden ajan ja resurssien haaskausta.