Pelin virallinen nimi: FIFA 13
Pelisarja: FIFA
Pelityyppi: Urheilu
Kehittäjä: EA Canada
Julkaisija: EA
Alustat: Pc, PlayStation 3, Xbox 360
Jakelumuodot: Levyllä, digitaalinen julkaisu (pc)
Julkaisupäivä: Myynnissä
Ikäraja: K-3
Pelaajia samalla konsolilla: 1-4 (X360), 1–7 (PS3)
Pelaajia verkossa: 1–22
Taas pari askelta parempi
Urheilupelien arvostelemisessa on se paha juttu, että niiden parissa tulee helposti aika paha déjà vu -fiilis. Miltei sellainen olo kuin voisi hyvin kierrättää suuren osan männävuosien arvosteluistaan ilman, että lukija menettäisi yhtään mitään. Mutta niinhän niitä pelatessakin usein käy: kovin tutun oloista settiä uusissa kuorissa. Ei ole suinkaan sattumaa, että moni pitää vuosittaisia urheilupelejä puolittain rahastuksena: pari uutta juttua, uudet pelaajalistat ja täysi hintalappu. Kassan kautta ulos ja ensi vuonna uudestaan.
Ihan näin synkeästi ei EA:n tuoreen FIFA 13 -futispelin kanssa käy, sillä onhan peliin tehty uudistuksia. Mutta yhtä totta on, että vuodessa ei ihmeisiin ehdi ja vielä merkittävämmin se, että viime vuoden johtopäätökset pätevät edelleen.
FIFA-tiimin työ ei ole varmasti taaskaan ollut helppo. Ei pelkästään sen takia, että vuodessa ei todellakaan pelikehityksessä ehdi ihmeisiin, vaan myös sen takia, että FIFA-sarja on ollut erittäin hyvä ellei erinomainen jo vuosien ajan. Merkittävät uudistukset todennäköisesti vaatisivat usean vuoden kehityssykliä tiimin purkaessa pelin osiin ja kehittäessä sen uudestaan, eikä sellaiseen ole oikein varaa.
Ja niin tämänkin vuoden uudistukset ovat pitkälti pieniä tuunauksia, joilla on pyritty eliminoimaan ongelmia ja mahdollisia huijauksia megasuosituiksi nousseista nettipelitiloista sekä tekemään viime vuosien uudistuksista paremmin toimivia.
Kookkain uudistus on uusittu harjoitustila, joka on oikeastaan kokoelma minipelejä. Älkää tulkitko tätä negatiivisesti, sillä kerrankin kyseessä on kehu: EA:lla on mietitty, miten pelin eri osa-alueet, kuten vedot, syötöt, keskitykset ja rankkarit, puretaan eri osasiinsa, ja sitten näiden osasten ympärille on kasattu niitä opettavia välipaloja useilla vaikeustasoilla.
Esimerkiksi vetoja opetellessa ensin sijoitellaan palloja maalin eri puolille, sitten opetellaan ampumaan välissä olevien pakkien ohi ja lopuksi pyritään tekemään maaleja mitä ihmeellisimmistä tilanteista, kuten maalin eteen leijuvista keskityksistä, läpisyötöistä ja niin edelleen.
Minipelit ovat paitsi äärimmäisen hauskoja, myös oikeasti tehokkaita. Niitä pelatessa oppii oikeasti paljon sellaista, mitä ei muuten välttämättä ikinä tajuaisi. Ne ovat myös tarpeellisia, sillä FIFA 13 ei sisällä minkään sortin ohjekirjaa, jolle olisi vaikean ohjauksen takia ollut käyttöä.
Kun taidot on opeteltu, on aika siirtyä kentän puolelle hyödyntämään niitä. Silloin se totuus taas paljastuu: FIFA on yhä FIFA. Viime vuonna peliin lisättyä uudistettua puolustusmoottoria on hieman tuunattu, samaten kuin taustalla jylläävää fysiikkamoottoriakin.
Jutun jujuna on edelleen, että purkitettujen animaatioiden sijaan FIFA laskee kaiken lennosta: miten veto lähtee riippuen pelaajan asennosta, nopeudesta ja tasapainosta; miten käy, kun kaksi pelaajaa törmää kentällä; miten vääntö irtopallosta päättyy – ja niin edelleen.
Kuten muistetaan, viime vuonna fysiikkamoottori tökki vähän väliä tuottaen YouTubeen tuntikaupalla koomista animaatiomateriaalia. Nyt moottori on paremmin – joskaan ei täydellisesti – tehtäviensä tasalla ja touhu näyttää sujuvammalta. Samalla ollaan kuitenkin laskeutumassa oudon harmaille vesille, sillä pelin taustalla pyörivä logiikka ei oikein enää pysy realistisen fysiikkamallin mukana, vaikka yritystä löytyykin.
Olin todella iloisesti yllättynyt, kun kaksi pelaajaa törmäsi toisiinsa rankkarialueella ja tuloksena oli rangaistuspotku. Ehdin jo iloita, sillä jos pelaajat reagoivat eri tilanteisiin realistisesti, niin samoin pitäisi tehdä tuomarienkin. Enää ei riitä, että taklausnappia painettaessa arvotaan, annetaanko vapari vai ei, koska kentällä syntyy oikeasti vihellyksen arvoisia tilanteita dynaamisesti.
Mutta eihän moottori pysy läheskään aina menon mukana. Minulla tuli vastaan esimerkiksi tilanne, jossa ohi juosseen hyökkääjän perään kääntyneen alimman pakin käsivarsi läpsähti hyökkääjää päin naamaa heittäen tämän voltilla turpeeseen – vihellyksen paikka missä tahansa liigassa, mutta peli ei reagoinut. Ja näitä tilanteita sattuu yhtenään, mikä paitsi latistaa peli-intoa yleisesti, myös syö realismia aika isolla hampaalla.
Merkittävin pelillinen uudistus kohdistuu pallon hallintaan ja siihen, miten pelaajat ottavat syöttöjä haltuunsa. Nyt myös se on jätetty fysiikkamoottorin vastuulle, ja näin on saatu aikaan elävämpi ja realistisempi pelikokemus. Sillä on väliä, kuka syöttää, kuka ottaa vastaan ja miten pallo tulee jalkaan. Kimpoaako se pois, otetaanko se haltuun ja miten? Muun ohjauksen tavoin myös pallon vastaanottoon on tarjolla monipuoliset työkalut, joita ei kuitenkaan selitetä kunnolla. Nettiohjeet auki siis, jotta pallolle käy halutulla tavalla.
Varsinkin kaverin kanssa pelatessa haltuunottojen järkeistäminen tulee todella tarpeeseen, sillä näin peli muuttuu taas reippaasti realistisemmaksi. Omissa peleissämme irtopalloista väännettiin enemmän kuin ennen, eikä pelaaminen ole enää niin puhtaasti pitkien voimasyöttöjen kanssa pelailua, vaan palloa täytyy pelata fiksummin. Hyvä uudistus siis.
Samalla paljastuu kuitenkin perinteinen FIFA-heikkous: tekoälyä vastaan pelaaminen ei ole kivaa. Se pelaa konemaisen tehokkaasti ja tuntuu kaunistelevan pelaajiensa ominaisuuksia aika härskisti. Olipa vastus miltä tahansa sarja- ja taitotasolta, kentällä on yksitoista Leo Messi -kopiota, joita vastaan pelaaminen on aina ärsyttävää neppailua.
Eipä silti, FIFA-sarjan pelit ovat vuodesta toiseen yhä vähemmän yksinpelejä. Suurimmat panostukset ovat tänä vuonnakin kohdistuneet moninpeliin. Suosittu Ultimate Team -keräilykorttitila ja pelaajien täyttämien joukkueiden väliset väännöt ovat saaneet paljon kaivattuja tuunauksia, joiden myötä pelaaminen on fiksumpaa, hauskempaa ja järkevämpää. Pelaajien otteluissa kapteeneilla on nyt valtaa torpata suurimpia tyhmyyksiä ja pitää vähän huolta siitä, että kentälle ei lähdetä esimerkiksi 11 hyökkääjän kanssa.
Useamman viikon pelailun jälkeen käsillä on tuomion hetki, ja se tuomio on taas kovin tuttu. FIFA 13 on parhaimmillaan ihmisiä vastaan pelattuna. Pelasipa sitä samalla sohvalla tai netissä, moninpelattu FIFA 13 on erinomainen futispeli. Olen pelannut sitä kymmeniä pelejä ja pelaan pyydettäessä koska vain lisää, sillä juuri ihmisiä vastaan pelin uudistukset ja hienoudet pääsevät oikeuksiinsa.
Yksin koettuna FIFA 13 on toki myös hyvä futispeli, mutta piru vieköön miten toivoisin, että jonain vuonna uusien ominaisuuksien joukossa olisi myös uusittu tekoäly. Tekoäly, joka ei huijaisi niin räikeästi ja pyrkisi pelaamaan käytössä olevansa joukkueen kaltaista futista, eikä sitä samaa Barcelona-rassausta pelistä toiseen. Ja olisi kiva, jos yksinpelaajiakin muistettaisiin välillä uusilla ja kiinnostavilla pelitiloilla.
Ero edeltäjään ei ole suunnaton, mutta kuitenkin sen verran selvä, että FIFA 13 on kiistatta se parempi peli. Mutta te olette kuulleet tämän kaiken ennenkin.
Suu täyteen saippuaa!
Jos omistat Kinectin, FIFA 13 voi yllättää sinut iloisesti. Pelin aikana se nimittäin tarkkailee pelaajan eleitä ja kielenkäyttöä. Mikäli pelin aikana innostuu kiroilemaan ja riehumaan, voi ottelun jälkeen saada seuran johdolta nootin huonosta käytöksestä ja varoituksen olla pilaamatta seuran ja lajin mainetta tuhmilla sanoilla enää enempää. Hauskaa!
Ja nyt on toisaalla tehty maali…
FIFA 13 uudistaa ottelutapahtumaa televisiomaisempaan suuntaan. Ottelugrafiikat ja muut ovat taas askeleen lähempänä oikeaa tasoa, mutta lisäksi selostajat heittelevät yksittäisiin peleihinkin mukaan päivityksiä muiden paikkakuntien tilanteista. Yksittäisissä peleissä nämä tilanteet ovat toki keksittyjä, mutta tuohan se silti peliin oikeaa telkkaritunnelmaa.