FIFA on jo vuosia ollut EA:n merkittävimpiä – ellei jopa merkittävin – urheilupelisarja. Se myy maailmalla hillittömän hyvin ja kerää kehuja puolelta jos toiseltakin. Ja miksipä ei, onhan kyseessä äärimmäisen laadukas pelisarja.
Viime vuonna futiskentillä käytiin myös ensi kertaa vuosikausiin todella verinen taisto pelikentän herruudesta, sillä Konamikin pani uudistaen Pro Evolution Soccer -sarjaansa kunnolla. Niinpä tänä vuonna useammallakin taholla taitaa olla jännäkakka housussa: pitääkö FIFA 12 pokaalinsa vai meneekö PES ohi?
Huomiona moninpeli
FIFA 12 sisältää jos jonkinlaisia uudistuksia, joista muutamat ovat merkittäviä ja suuri osa pieniä tuunauksia, joista innostuvat lähinnä FIFAa työkseen pelaavat. Miltei kaikkia yhdistää yksi asia: ne on suunniteltu moninpeli mielessä. Paras esimerkki on pelin uusittu puolustusmalli. Aiemminhan varsinkin moninpelissä puolustus tapahtui painamalla häirintänappi pohjaan ja odottamalla, että tekoäly hankki pallon haltuunsa. Ei kovin hauskaa, varsinkaan ihmispelaajaa vastaan.
Nyt touhu on monimutkaisempaa. Häirintänapilla ei enää tehdä muuta kuin pysytellään iholla kiinni. Jos haluaa kurottaa palloa kohti, pitää itse aktiivisesti tehdä puolustusliikkeitä. Samaan aikaan joukkuekavereita on muutettu passiivisemmiksi: vaikka miten pyytäisi kaveria avuksi, tämä vain seuraa tilanteen kehittymistä lähietäisyydeltä.
Tämä on vain puoli uudistusta. Se loppupuoli on entistä tarkempi fysiikkamoottori, joka mallintaa pelaajien raajojen kolahdukset ja törmäykset pikkutarkoin seurauksin. Niinpä puolustuksessa saa olla pahuksen tarkkana, jotta tuloksena on pallon riisto eikä vapaapotku.
Kaksinpelissä uudistus toimii, sillä nyt puolustuksessa joutuu tekemään oikeasti töitä. Taitavan pelaajan käsissä uusi arsenaali on tehokas, eikä napin pohjaan teippaamalla enää pärjää. Mutta yksinpelissä uudistus turhauttaa. Tekoäly on nimittäin yhä passiivinen ärsyke, joka pyörii ympyrää keskialueella ja lukee pelaajan nappien painalluksia. On ihan rutiinia, että ottelun lopussa tekoäly on pitänyt palloa hallussaan 70 prosenttia ajasta saamatta silti mitään aikaan, sillä ei sitä juuri hyökkäys kiinnosta. Pääasia että pyöritään.
Hyvä, mutta ei täydellinen
Muitakin uudistuksia löytyy: uratilaa on hieman parannettu ja lisäksi peli kehuu ottavansa pelaajien ominaisuudet paremmin huomioon mallintaessaan näiden ominaisuuksia ja pelityyliä – sekä loukkaantumisherkkyyttä. Käytännön vaikutukset ovat kuitenkin vaihtelevia. FIFA tuntuu yhä FIFAlta, mutta ei täysin edeltäjältään.
Osin on menty eteenpäin, sillä varsinkin kaksinpeleissä peli on realistisempaa ja tempo rauhallisempaa kuin ennen. Peli pyörii keskialueella, ja syötöt ovat aiempaa raskaamman oloisen pallon johdosta lyhyempiä kuin ennen. Niinpä ainakaan meidän pelimme eivät olleet enää puhdasta läpisyöttöjen kyttäilyä, vaan oikeampaa futista.
Yksinpeli on kuitenkin vähän kaksipiippuisempi juttu. Pelitilat ovat yhä puutteelliset ja tekoäly rasittava vastustaja. Se pyörii passiivisesti ja yrittää pelaajien taidoista tai sarjatasosta huolimatta pelata kuin kentällä olisi yksitoista Ronaldoa.
Eteenpäin on siis menty, ja kaksin tai suuremmalla porukalla pelattuna FIFA 12 on täyttä rautaa. Me yksinäiset jäämme kuitenkin taas odottamaan parempia pelitiloja ja mukavampaa tekoälyvastustajaa. Ehkä sitten ensi vuonna?