Idea ei toteudu
ToeJam & Earl -pelin suunnittelijana tunnetun Greg Johnsonin uusimman tuotoksen Doki-Doki Universen idea on valloittava. Robotti QT3:n ihmisomistaja jättää tämän planeetalle, josta se löydetään vuosia myöhemmin vihreän, lentävällä lautasella matkustavan avaruusolion toimesta. Seikkailu vie robotin planeetalta toiselle. Matkan tarkoituksena on oppia lisää inhimillisyydestä ja siitä, mikä tekee meistä yksilöitä. Filosofinen idea pelin taustalla onkin kaunis.
Itse pelissä QT3:n pitää tehdä planeettojen pinnoilla erilaisia planeetan asukkaiden hänelle määräämiä tehtäviä. Tehtävien avulla ja erilaisia komentoja yhdistelemällä asukkaat joko ihastuvat robottiin tai opettavat tälle, miten ihmisiä kohtaan ei kannata käyttäytyä.
Tätä nykyä niin kovin suosittu naivistinen graafinen tyyli toimii hyvin, ja peli näyttääkin ihastuttavalta lastenkirjalta. Harmi vain, että myös sen pelimekaniikka on yksinkertaistettu niin naiiviksi, että Doki-Dokia on vaikea mieltää oikeana pelinä. Kaikilla planeetoilla toistetaan sama kaava. Ensin käännetään kivet ja kannot tavaroiden toivossa. Tämän jälkeen jutellaan planeetan asukeille ja päätellään, mitä materiaa nämä itselleen haluavat. Sitten etsitään valikosta asukin himoitsema esine tai asia ja ojennetaan se tälle.
Alkuihastuksen jälkeen peli puuduttaa pahasti, ja siihen kyllästyy nopeasti. Omaperäinen lähestymistapa olisi vaatinut monipuolisemman pelin toimiakseen kunnolla. Doki-Dokin idea on toteutusta toimivampi – harmi.