Prinsessoja ja vesilintuja
Osaatko piirtää Aku Ankan ihan lonkalta ja näkemättä mallia? Jos et, niin miksi et? Eikö se ole ankallistaito, kuin uiminen, hiihtäminen ja suunnistus? Onneksi meillä on Disney Art Academy.
Jos ollaan ihan rehellisiä, en osaa piirtää enkä maalata. Ehkä siksi olen myös Art Academy -sarjan kohdeyleisöä. Brittiläisen Headstrong Gamesin pelisarja on aina onnistunut luomaan sen unelman tai illuusion, että suuren taiteilijan ura on minullekin silti vain harjoituksesta kiinni. Sama pätee Disney Art Academyyn.
Toisin kuin aiemmat, taidehistoriaan keskittyvät Art Academyt, Disney on vähän käytännönläheisempi. Pelaaja liittyy parin (melko rasittavan) skidin kanssa piirroskurssille, jossa aloitetaan Mikin korvan muodoista ja päädytään Pixar-hahmojen tarkkaan toisintamiseen. Pelaaja oppii piirtämään Nasut, Hessut, Aladdinit ja tietenkin ison läjän Disney-prinsessoja. Roistotkin muistetaan.
Alku on yksinkertaista värittämistä, mutta käytännön esimerkkien kautta siirrytään luonnosteluun, varjostamiseen ja kehittyneempiin tekniikoihin. Käytössä ovat harvemmin öljyvärit, ja nyt tärkeimpiä työkaluja ovat virtuaaliset värikynät, tussit ja jopa spraymaalit. Käytettävyyskin on noussut huikeasti. Kumoamistoiminto on todella näppärässä olkanapissa ja kuvan voi nyt piirtää kerroksissa, mikä helpottaa luonnostelua ja värittämistä älyttömän paljon.
Nintendo jatkaa tutulla opetelkaa englantia -linjallaan, joten ohjelman nuorinta kohderyhmää saa avustaa kääntämällä opettajan pitkiä turinoita. Periaatteessa kaikki harjoitukset saa suoritettua visuaalisten vinkkien ja esimerkkien kautta, mutta silloin jää selvittämättä se, miksi asioita tehdään. Miksi tietyllä Disney-prinsessalla on tietynlainen väripaletti? Miksi erilainen auringonpaiste vaatii varjostuksessa eri kovuusasteen kyniä? Disney-hahmojen asuissa ja naamoissa ei ole mitään sattumanvaraista, ja ”miksi miksi miksi” -selitykset ovat kiinnostavia jopa piirtämiskyvyttömille.
Egoakin hivellään kivalla tavalla. Joka harjoituksen päätteeksi omaa kuvaa verrataan kuvitteellisten kanssakurssilaisten teoksiin. Ne tuottavat hilpeän kammottavia piirroksia, jotta jokainen voi tuntea, että ainakin joku piirtää minua huonommin. On kuin Picasso olisi noussut haudastaan yhdistämään Disney-prinsessat kubismiin.
Harjoituksia on yllättävän iso läjä, ja ohjelma pakottaa käymään ne läpi tietyssä järjestyksessä. Vasta kun helpot ja keskivaikeat on suoritettu, päästään käsiksi kehittyneisiin piirrosvälineisiin. Kun kaikki on tehty, taitoja voi harjoittaa Free Paint -tilassa. Kuvien jakaminen helposti on tietenkin jotain, mitä ei kannata odottaa, mutta ainakin ne saa ulos koneesta SD-kortin kautta.
Yllättäen Art Academyn isoimmaksi ongelmaksi nousee itse pelikone. Piirsin ensi kertaa Art Academyssa DS:n eläkeläismallilla, jossa on valtava ruutu ja isompi kynä. Sitten siirryin Wii U:n Art Academy Atelieriin, jossa DS:n kynä käy hyvin pensselistä ja Gamepad on kuin köyhän miehen piirustustabletti. 3DS on näistä laitteista huonoin piirtämistä varten. Vehje on pieni, ruudut ovat piskuisia ja palikka pitäisi saada jotenkin kädessä mukavaan asentoon. Samalla pitäisi varoa osumasta nappeihin tai olkanappeihin, eikä minulla ole edes isot kädet.
Ja entä sen Aku Ankan kanssa? Veikkaisin, että osaisin sutaista sellaisen paperille ihan tunnistettavasti. Salaisuus on nokan linjoissa.