Saksalainen avaruuspeli haastaa turhaan klassikot, mutta löytää silti paikan itselleen.
Kun miekka ja magia hallitsevat mielikuvituksen markkinoita, on tullut kiusallisen selväksi, että kunnollisia avaruuspelejä tulee enää vain Keski- ja Itä-Euroopasta. Todisteena siitä näytille voi nostaa esimerkiksi Nexus-, Star Wolves-, Space Rangers– ja X-pelit. Niinpä avaruuslentäjä kiinnostuu, kun Saksasta saadaan nyt Dark Star One, joka tekijöiden mukaan haastaa itsensä vanhan kunnon Freelancerin. Pelin antama ensivaikutelma ei ole hääppöinen. Mainosteksti kertoo, että juonta on kirjoittanut Claudia Kern, joka tunnetaan yhtenä pulp-sankari Perry Rhodanin eli avaruuden Jerry Cottonin kirjoittajista. Sankariksi on väsätty sama mies, joka seikkailee jokaisessa avaruuspelissä, eli isänsä mystisessä murhassa menettänyt nuori mestaripilotti. Isäukolta jäi perinnöksi vain salaperäisellä muukalaisteknologialla paranneltu ihmealus Dark Star One, jolla Kayron-sankarin kelpaa kyyditä ärsyttävän pirteää naisapuria ja kohdata avaruuden lisko-, hyönteis- sekä mustekalamuukalaiset. Tähänkö tarvittiin oikea kirjailija? Tarina ei sentään ota itseään aivan vakavasti. Juonen tarkoitus on kuitenkin vain antaa syy lentää ympäri galaksia rahan ja maineen perässä. Sitä on pakko seurata aina välillä, sillä uusia hyppyporttikoordinaatteja saa vain tehtäviä tehdessä. Muuten pelaajalla on kuitenkin vapaus käydä kauppaa, metsästää piraatteja tai rosvota itse rahtialuksia.
Hiiri pilottina
Suuri järkytys tulee, kun huomaa että perinteinen joystick ei ole tässä pelissä pilotin valinta. Esikuvan eli Freelancerin tyyliin pelin ohjaus onnistuu parhaiten hiiren ja näppäimistön avulla. Muutaman tehtävän jälkeen huomaa, että ohjausjärjestelmä ei ole lainkaan hullumpi. WASD-näppäimillä käytellään ohjausraketteja ja hiiri hoitaa liikkumisen ja tähtäyksen. Koska Dark Star One kääntyy tarvittaessa kolikolla ja pysähtyy jarruttaessa kuin seinään, millintarkka hiiriohjaus mahdollistaa hurjat manööverit. Joystick tuntuu parin päivän jälkeen antiikin jäänteeltä. Toinen vapaus jonka Dark Star One ottaa avaruuspelien perinteistä on roolipeleistä kopioitu kokemusjärjestelmä. Sankarin sijasta tasoja kerää kuitenkin avaruusalus. Pelissä ei osteta uusia runkoja, vaan Dark Star One kehittyy asteroideihin kätkettyjä muukalaisesineitä mukaansa napsimalla. Parannella voi aluksen runkoa, moottoreita ja siipiä, ja eri osa-alueet vaikuttavat paatin ulkonäköön ja toimintaan. Runkoa parantelemalla alus kestää enemmän ja siihen syntyy paikkoja automaattisille tykkitorneille. Siivet mahdollistavat etutykkien kiinnityksen ja paremman hallittavuuden, kun taas moottorit antavat tehoa lisälaitteille. Samalla kun alus paranee, lisätehoja saa myös sen ”taika-ase”. Muukalaisten ihmekiesi Dark Star voi muuttua pelin loppuvaiheessa hetkeksi tuhoutumattomaksi tai pysäyttää vihollisalukset aika-avaruusvääristymään. Ihmease auttaa pahimmissa taisteluissa, mutta välttämätöntä sen käyttö ei ole. Erikoinen kehitysjärjestelmä ei anna pelaajan kokeilla onneaan erilaisilla aluksilla normaalipelien tyyliin, mutta sillä on etunsa. Pelaaja tuntee hiljalleen kehittyvän aluksensa kyvyt ja Dark Star todella tuntuu ikiomalta alukselta. Jyhkeä ja panssaroitu tykkilaiva on todella erilainen pelattava kuin ketterä hävittäjä.
Puhdasta viihdettä
Dark Star One keskittyykin vahvasti taisteluun, joka toimii yksinkertaisuudessaan. Vihollisten tekoäly on keskinkertainen, mutta se tarjoaa riittävästi vastusta. Piraatteja ja muita vihollisia tapetaan sadoittain, mutta se ei kyllästytä kovin nopeasti. Pelin taistelu on nimittäin vauhdikasta, toimivaa ja näyttävää. Voitto perustuu tähtäyksen lisäksi ajoitukseen sekä ase- ja kilpienergian nopeaan siirtelyyn. Lisäksi avaruudesta pääsee myös välillä planeettojen pinnalle. Kanjoneissa on mukava lentää, mutta ahtaat tunnelit ovat parhaimmillaankin rasittavia. Kaupankäynti toimii pelissä hyvin ja selkeästi. Dark Star Onesta saa kuitenkin vaikutelman, että pelintekijät suosivat vahvasti taistelua. Piraatteja on pakko lahdata, mikä lisää pelaajan mainetta palkkionmetsästäjänä. Kun mainemittari etenee tarpeeksi, vihastuneet piraatit vainoavat pelaajaparkaa jatkuvasti, mikä tekee tavaran rahtaamisesta hidasta ja tuskaista. Dark Star One on kaunis. Grafiikka on hyvin värikästä ja selkeää. Itse Dark Star ei ole harmaa möykky, vaan vihreäkeltainen ja tiikerinraitainen komistus. Vastaantulevien muukalaistenkin alukset hehkuvat väriloistossa, olivat ne orgaanisia lonkeromöykkyjä tai laatikkomaisia risteilijöitä. Tähtisumut, auringot, asteroidikentät ja eivät ole sen kummempia kuin muissakaan peleissä, mutta valoefektit ja sommittelu tekevät maisemista kauniita. Harmi että useimmat aurinkokunnat vaikuttavat toistensa kopioilta, sillä avaruusasemat ja asteroidit on sijoiteltu täysin mielikuvituksettomasti.
Mallia konsoleilta
Dark Star One ei ole avaruusklassikko, jota muistellaan vielä vuosien päästä. Se ei myöskään uhkaa Freelanceria, sillä loppujen lopuksi hyvin suoraviivaisessa pelissä ei ole samaa tutkimisen, löytämisen ja vapauden riemua. Silti Dark Star One löytää aivan oman paikkansa avaruuspelien kirjossa. Sen sujuva taistelu, yksinkertainen kaupankäynti ja värikäs ulkoasu tuovat mieleen vain yhden sanan. Peli on ”konsolimainen”, ja käytän kyseistä termiä silkkana kohteliaisuutena. Useimmat avaruuspelit tuntuvat ylpeilevän haastavuudellaan ja monimutkaisuudellaan, mutta Dark Star One uhkuu itseään toistaessaankin sujuvuutta ja pelaamisen riemua. Lopettaa ei haluasi, sillä on pakko parantaa omaa alusta vielä vähän, ja pari taistelukin olisi vielä voitettava. Avaruusmies kiittää taas Keski-Eurooppaa.
Ensimmäinen Dark Star on ihan muuta
Dark Star One ei ole ensimmäinen kyseistä nimeä kantanut avaruusalus. Halloweenin ohjannut kauhumestari John Carpenter teki yliopistossa ollessaan Pimeä tähti -elokuvan, joka naureskelee 2001 – Avaruusseikkailulle. Kiero komedia kertoo Dark Star -avaruusaluksella ympäri linnunrataa kiertävistä avaruushipeistä, joiden työnä on räjäyttää turhia planeettoja. Elokuvan kohokohtia ovat rantapallon näköinen muukalainen ja filosofiasta väittelevä atomipommi. Peliin ei elokuvalla ole nähtävästi muuta yhteyttä kuin molemmissa esiintyvä omituinen huumori.
Avaruuspelit jokaiselle
Dark Starin tekijät tuntevat avaruuslentelyn historian ja kopioivat surutta menestyspelejä. Nämä vanhat ja uudemmat pelit kannattaa myös pelaajien tuntea, sillä avaruuspelejä on todella joka makuun.
Hävittäjä-ässälle
Freespace 2 (1999). Wing Commander -peleissä kasvanut hävittäjätaistelu kehittyi huippuunsa ajattomassa klassikossa, joka hakkaa edelleen kaikki uudemmat yrittäjät. Nykyisin ilmaisessa jakelussa.
Kapteenille
I-War (1997). Haastava ja älykäs peli, joka muistetaan oikeaa avaruuslentoa matkivasta lentomallistaan. Vapaampi jatko-osa Edge of Chaos (2001) on sekin klassikko.
Kauppiaalle
X3: Reunion (2005). X-sarja on avaruuskauppiaan unelma monipuolisuudessaan, mutta sen uusin peli vaatii tehokkaan koneen ja todella pitkää pinnaa.
Historioitsijalle
Tie Fighter (1994). Kaikki tuntevat Eliten, mutta Tie Fighter ansaitsee myös muistelonsa. Monen mielestä kaikkien aikojen paras Star Wars -peli.
Moninpelaajalle
EVE Online (2003). Kaupankäyntiä ja sotaa massiivisena moninpelinä. Peliseurasta ja tuurista riippuen peli on hurjaa jännitystä tai tylsää puurtamista.
Vinkki: helppoa antipiratismia
Suurempien piraattilaumojen tuhoaminen voi olla vaikeaa, ennen kuin Dark Star One on kunnolla viritetty. Ovela pilotti voi kuitenkin lentää asteroiditunnelin suuaukkoon, josta käsin vihollisia voi napsia yksi kerrallaan, jos tekoälyn jallittaminen ei aiheuta huonoa omatuntoa.
Alkuperäinen pistemäärä: 79/100