Luokkansa paras
Tätä nykyä olohuoneen kirjahyllyn päältä tuijotteleva Kinect-sensorimme seisoi pitkän aikaa käyttämättömänä. Kinect-katraan valopilkku on ollut Dance Central -pelisarja, jonka kehittäjä Harmonix on tehnyt hyvää työtä liikesensorin kanssa. Dance Central on harvoja tapauksia, joissa liikeohjaus ei tunnu väkisin päälle liimatulta ominaisuudelta, vaan juuri oikealta tavalta pelata peliä.
Kolmannen osan perustana on edelleen sarjan tuttu ja toimiva liiketunnistus. Liikesarjojen onnistuminen vaatii yleensä edes etäisesti yhdennäköistä suoritusta, ja harjoitus tekee mestarin. Etenkin yksin pelaaminen on hauskimmillaan, kun kappaleita viitsii opetella ja homma alkaa sujua vaikeammilla tasoilla. Yksinpelissä viihdyttää myös pöhkö, mutta kieltämättä pelin tyyliin istuva tarina.
Moninpelissä meininki taas on parhaimmillaan uusissa vapaamuotoisemmissa bilepelitiloissa. Yhdessä pelimuodossa tanssitaan rytmiin vapaalla tyylillä ja yritetään sotkea kaverin peli matkimalla tämän liikkeitä, toisessa taas päästään opettamaan pelille omia liikkeitä, jotka yhdistetään automaattisesti valmiiksi rutiiniksi. Oivalliset ratkaisut häivyttävät pelaajien kokemuseroja ja tekevät DC3:sta toimivamman pelin isommassakin porukassa.
On oikeastaan sääli, että Dance Central 3 tuskin onnistuu moninaisista uudistuksistaan huolimatta laajentamaan yleisöään merkittävästi. Vaikka television edessä tanssiminen ei kiinnostaisikaan pelikansan syviä rivejä, ei DC3 ansaitse päätyä samaan kastiin muun Kinect-tauhkan kanssa.